Huhtikuussa aloitettiin tuttuun tapaan veneen joka keväinen huolto ja kunnostus. Kapteenimme Juha on tässä varsin huolellinen ja ahkera; tämän vuoden huoltotoimiin kuului muun muassa vetolaitteen tiivistekumin vaihto. Laureena laskettiin vesille tänä vuonna toukokuun 8. päivä. Kaikki sujui suhteellisen hyvin, niin kuin aina ennenkin. Seuraavana lauantaina venhomme ajettiin miesvoimin tutulle satamapaikalleen Kemiöön. Ilma oli tuona päivänä kolea ja sateinen. Ajoin miehistön ensin Salonjoen rantaan ja muutaman tunnin kuluttua kävin heidät määränpäästä noutamassa. Näin oli Laureenamme taas valmiina kesän reissuja varten!
Ensimmäiset purjehdukset toukokuisina viikonloppuina suuntautuvat useimmiten pursiseuramme upeisiin saarikohteisiin. Siellä tavataan talven jälkeen tuttuja seuralaisia, vaihdetaan kuulumisia, grillataan, saunotaan ja uidaan. Saarissa on myös hyvä lenkkeillä laivakoiriemme, Ticon ja Taikan, kanssa.
Kesäkuun puolivälin tienoilla suuntasimme Bromarviin. Keli oli ihanan lämmin, leuto myötätuuli puhalsi meitä mukavasti eteenpäin. Illalla saimme veneelle vielä nuorta matkaseuraa. Vierasvenesatamaa olikin viime käyntimme jälkeen ehostettu ja palvelut olivat oikein hyvät.
Heinäkuun alkupuolella Juhan loma alkoi ja silloin irroitimme köydet taas hieman pidemmäksi aikaa kotilaiturista. Ensimmäisenä yönä mereltä nousi kova tuuli ja sade, onneksi olimme hyvin kiinni seurapaikan poijussa ja laiturissa. Muutaman kerran iso aalto paiskautui veneemme perään, jossa sijaitsee minun ja Juhan makuukajuutta. Mutta vene kestää. Taika tuli kerran yöllä varmistamaan, että kaikki on hyvin. Rapsutusten jälkeen se haki taas mukavan paikan salongin lattialta ja jatkoi uniaan Ticon kanssa.
Niin kuin elämässä kaikki, myös sää vaihtelee harmaasta tai synkästä kirkkaaseen ja aurinkoiseen. Seuran saaresta lähdimme 8 metrisekunnin tuulessa eteenpäin. Lähtiessä ei vielä tarvitse tietää määränpäätä, matkaa tehdään tuulten ja fiiliksen mukaan. Ainutlaatuisessa Turun saaristossa riittää kyllä kohteita, joista valita yöpymispaikka. Nostimme ison purjeen 1-reiviin ja genoa avattiin kokonaan. Näin vene kulki tasaisemmin puuskaisessa tuulessa, eikä ison skuuttia tarvinnut juurikaan säätää puuskista huolimatta.
Päätimme ankkuroitua tuttuun luonnonpoukamaan, joka on suojassa pohjoistuulelta. Saaressa olikin niin lämmin että pulahdimme ensimmäistä kertaa mereen uimaan ilman saunaa! Myös koiria uitettiin hieman. Aamupala sitloodassa ihanan pilvitaivaan alla hiljaisuudessa oli nautinto.
Örön saareen ajettiin moottorilla tuulen ollessa vähäinen. Perillä oli melko paahtavaa, mutta vaihteleva suomen sää näytti jälleen ihmeitään. Pidemmän koiralenkin loppupuolella alkoi jo pisarella ja lopulta ukkosrintama pyyhälsi ylitsemme. Telttakatoksen suojista seurasimme, kun veneet keinuivat ja salamat välkehtivät tummalla taivaalla. Kuuron mentyä ohi lähdimme saunan lämpöön ja viileän meren syleilyyn.
Aamulla katsoimme tuulen suunnan ja voimakkuuden ennusteet netistä, purjeet ylös ja matkaan. Nyt tuuli olikin tasaisempi, inhottavia puuskia ei ollut. Sekä meri että taivas oli harmaa. Matka eteni hyvin, joten sateesta huolimatta jatkoimme Jurmon saareen asti, reilut neljä tuntia.
Jurmon saari on hyvin erilainen kuin muut; karu, laajoja kanervikoita, kivisiä rantoja, pieni, muutaman talon muodostama idyllinen kylä kirkkoineen saaren länsipuolella. Koiristamme varsinkin Taikalla tuntui riittävän täällä energiaa, jota purettiin keppiä etsimällä ja Ticon kanssa painimalla. Klasun sauna testattiin illalla.
Harmaa, jotenkin rauhoittava maisema. Sitä tarjosi matka Jurmosta Kökariin. Aallokko oli minun mittapuullani paikoin melko isoa, tuuli tasainen 7-8 m/s. Purjeet vetivät ja Juha käänteli ruoria tottunein ottein. Me koirien kanssa miehistönä kannella. Välillä Laureenan keula halkaisi aaltoja niin että pärskeet lensivät. Perillä ystävällinen vastaanotto, mukava rantautua.
Tästä on hyvä jatkaa.
