Kaunis meri

Kesä jatkuu elokuun helteillä. Aurinkoiset, lämpimät päivät, illan kosteus, auringonlaskut, viileät yöt ja taas aamulla täysin sininen, pilvetön taivas. Mahtavaa!
Saimme viikonloppuna vieraiksemme Laureenaan tällä kertaa Maken ja Jenniferin. =)
Lähtiessämme tuulta oli sopivasti, niin että kaikki ylös ja matka taittuu 5-6 solmun nopeudella!

Kryssimme vastatuuleen, käännökset sujuvat hyvässä yhteistyössä; Juha ajaa ja minä hoidan genoan skuuttaamisen. Purjeet ovat kauniit sinistä taivasta vasten. 

Seuran saaressa on säpinää; nuoret jollakoululaiset saapuvat purkkareilla yöksi saareen. Muutenkin laiturissa on paljon veneitä, elokuussa, lomien päätyttyä, monet tulevat "lähisaariin" viikonlopuiksi. 

Ruokaa on varattu jälleen riittävästi, sitloodassa syödään ja nautitaan auringonlaskusta. 

Ja lisäksi tapaamme jälleen Juhoa, taas juttua riittää purjehduksen saloista. Selvittelemme mm.luovikulmia, joita jo Tompsan kanssakin käytiin läpi. Purjehdus yhdistää ihmisiä; yhteinen kiinnostuksen kohde, josta riittää ajatusten vaihtoa! On hienoa, että kokeneemmat opastavat meitä vasta-alkajia. Ja purjehtiakin voi kai eri tavoilla; onko tärkeää maksimaalinen nopeus, mukavuus, helppous, haasteet vai mikä? 

Miehet käyvät vielä kokeilemassa kalaonnea, mutta tällä kertaa ei saalista. Juhan kalastaminen onkin tältä kesältä jäänyt paljon unohduksiin, olisiko syynä energia, joka kuluu nyt purjeiden säätöjä ja tuulensuuntia yhdessä pohtiessa. Kun pääsee perille, ei kaipaa enää aktiviteettia. 

Seuraavana päivänä on niin tyyntä, että moottorilla mennään kotiin. Mutta voi että kuinka kaunis on meren pinta ja taivas, saaret, kaikki!

Ja lopuksi saan taas harjoitella veneen ajamista laituriin, edelleen keula edellä, koska haluan oppia sen ensin kunnolla, ennenkuin opettelen peruuttamista. 

Kiitos kaikille jutussa mainituille; mukavasta viikonlopusta, arvokkaasta pitkästä tai alkutaipaleella olevasta ystävyydestä, kiinnostuksesta kuulla meidän ajatuksia purjehduksesta ja vastaavsti antaa näkökulmia takaisinpäin sekä merielämän jakamisesta kanssamme!

Naispurjehdusta

Haluaisin ehdottomasti oppia lisää purjehduksesta! Tämän kesän anti on ollut se, että kipinä on syttynyt ja nyt minulla on jonkinlainen kuva ja ensivaikutelma siitä, mitä on purjeveneellä matkan taittaminen. Aikaisempaan moottoriveneilyyn verrattuna pidän mm. siitä, että nyt meillä on Juhan kanssa yhteistä tekemistä, molempien pitää puhaltaa yhteiseen hiileen ja tietää, mitä tulee tehdä. Eikä olosuhteet ole juuri koskaan samat, vaan aina pitää haastaa itsensä uudelleen ja oikeasti pohtia, miten purjeet nyt tulisi säätää, jotta matkanteko olisi mukavaa ja matka etenisi. Ja asioita ja opittavaa on niin paljon, mutta intoa niiden opetteluun kyllä löytyy! Myös ulkoilmassa oleminen on mieluista sekä tietysti todella mahtavat saaristomaisemat.
Purjehtimisen myötä olemme myös nyt jo saaneet uusia ystäviä!
Tänään lähdimme Högsårasta "yläkautta" kohti Kattisaarta. Halusin nyt olla ruorissa ja niinpä navigoin punaisten ja vihreiden merimerkkien (mitähän olivatkaan oikeasti nimeltään) välisiä kapeitakin väyliä pitkin.

 Alitamme Lövön sillan, jolloin näyttää siltä kuin masto koskettaisi siltaa, mutta 16 metrinen mastomme kyllä mahtuu hienosti 19 metrisen sillan alta.

Tuulta on parhaillaan 6 m/s, mutta se vaihtelee. Taivas jälleen kokonaan sininen! Aluksi ajamme moottorilla, koska tuuli on täysin vastainen, mutta vihdoin kurssi vaihtuu sen verran että voimme nostaa purjeet! Ja vene kulkee! Nyt harjoittelemme niin, että olen ison skuuttiköydessä valmiina, koska aina välillä tulee puuskia, jotka kallistavat venettä. Niinpä ehdin ajoissa löysäämään purjetta ja vene oikenee, jotta ei tule brouchia. 

Pysähdymme taas Kattisaareen tekemään jo perinteeksi muodostuvaa savulohisalaattia ja sitä tuleekin niin paljon, että vien laiturille pöydän ääressä istuskeleville porukoille loput ja hyvin tekee kauppansa!

Kahvit, uimaan ja viimeinen 7 mailin etappi kotisatamaaan. Nostan purjeet, iso nousee lepattaen ja rauhoittuu kun trimmaan sen sopivaksi.

 Nyt tulee kivaa; minä ja ystäväni Maarit otamme koko homman haltuun ja Juha istuu alas seuraamaan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu. Eli nicepurjehdusta! Nyt asialla aloittelija ja maakrapu, jolla kylläkin kokemusta nuoruudessa viklalla purjehtimisesta! Minä ohjaan, pidän kurssia ja samalla annan käskyjä "selkokielellä" meidän "gastille", joka on nyt pari päivää sivusta seurannut, mitä kaikkea pitää tehdä ja tutustunut sanastoon! Ja meillähän sujuu!

Huomaan, että opin itsekin nyt paremmin, kun olen vastuussa koko jutusta ja vielä opastan toista! Esimerkiksi ison purjeen puomin laskemiseksi opastan Maarittia kiristämään kikiä ja huomaankin että puomihan lähtee nousemaan! Eli pitikin löysätä kikiä...sori Maarit, uusi käsky! 

Välillä autopilotti päälle ja touhuamme molemmat köysien kimpussa! Keli on juuri sopiva tällaiseen harjoitteluun!

Kotisataman lähestyessä vedämme myös genoan sisään ja valmistelemme ison laskun, jonka laskemisessa Juha tulee antamaan vielä yhden ohjen ja niin Maarit laskee purjeen! Upeaa!

No, treenit jatkuvat vielä satamassa, kun harjoittelen ajamista laituriin, keula edellä. Tuntuu siltä, etten uskalla päästää paattiamme tarpeeksi lähelle laituria, koska pelkään, etten saa sitä massaa sitten enää pakilla pysähtymään, mutta onnistuu sekin ja vielä peruutus poijujen välistä takaisin, jotta Juha voi peruuttaa laituriin!

Kerrassaan tyytyväinen koko viikonloppuun, jälleen kerran! Kiitos!

Elokuinen hellepäivä

Hups, jopa keinuttaa! Olemme Högsåran satamassa ja kauempana kulkeva paatti sai aikaan suuret peräaallot, jotka rantaan saapuessaan keinuttavat sekä laituria että siinä kiinni olevia veneitä melkoisesti! Tämänkin vuoksi on hyvä kiinnittyä laituriin " perä edellä". Tällöin keula jää vastaanottamaan mereltä tulevat aallot, eikä purtemme keinu aivan valtavasti!
Aamuauringossa nautitun aamupalan jälkeen jutustelutuokio yhä tutummaksi käyvien "seuralaistemme" kanssa. Aiheena mm. eilinen pohjakosketuksemme, jonka unohdin blogiin kirjoittaa. Kattisaaren itäsatamaan tullessa väylä on paikoin todella kapea ja matala (purjeveneille). Ja niinhän siinä sitten kävi että köli raapaisi pohjaa lähestyessämme rantaa. No, mitään vahinkoa ei sillä (vielä) saatu aikaan! Päinvastoin, saimme kokeneempien tukea että tämä pitää olla purjehtijalla koettuna!
No, uudelleen matkaan ja nyt pääsimmekin hienosti läpi ilman raapaisuja! Pohdimme tämän päivän etappia, Hankokin kävi mielessä ja maileja laskettiin merikortista. Päätimme kuitenkin pitäytyä suunnitelmassamme; Vänö tai Högsåra.

Tuuli oli aluksi noin 4 m/s ja päivää kohden tyyntyi vielä. Taivaalla ei näkynyt yhtään pilviä ja ilma lämpeni koko ajan! Niinpä saimmekin purjehtia "kesävaatteissa" ja lopuksi olimme Maaritin kanssa jo bikinit päällä! Näitä kelejä ei tänä kesänä juuri ole ollut!
Purjehtiminen oli sikäli haastavaa, että purjeita piti koko ajan säätää ja vaihtaa puolta ym, jotta pääsimme etenemään hiljaisesta tuulesta huolimatta. Käytössä oli välillä virsikirja, isoa löysättiin kiinni saalinkeihin eli mahdollisimman auki. Tuulen suunta oli myös haastava, suoraan takaa tai siten että iso purje vie genoalta kaiken tuulen. Sitkeästi kuitenkin käytimme purjeita emmekä antaneet periksi. Musiikki soi, kanssapurjehtijoille ja -veneilijöille heilautetaan aina kättä ja tunnelma on taas katossa (tai taivaassa).
Mukavaa, että olemme saaneet hyvää seuraa kanssamme jakamaan tätä "meidän juttua"! Kuohuvatkin nautitaan!
Koska vauhti on niin hiljainen, päätämme mennä Högsåraan, jonne on lyhyempi matka. Peruutus laituriin onnistuu toisella yrittämällä. Haluaisin itsekin oppia enemmän ajamaan satamissa, ehdin varmasti vielä...
Ja saaressa valmistetaan ateria, uidaan sekä käydään kävelemässä mm. Farmors Cafessa. Kahvit keitämme kuitenkin Laureenassa, sillä pentteristä löytyy mm. Maaritin miehen leipomaa mustikkapiirakkaa kera vaniljakastikkeen! Nam! (munkkeja ja muffinsseja, huh huh!)
Nyt kun istumme iltaa omalla "terassillamme", lapsia on vielä uimassa, rantasaunalta kuuluu iloisen seurueen ääniä, etäistä laulua, laivakoiran haukahtelua. Vaattetta pitää taas hakea enemmän päälle, aurinko on jo heittämässä viimeistä oranssinkeltaista kajoa taivaanrantaan. Naapuriveneet vetävät pressuja ja telttoja veneisiin. Tämä oli hyvä päivä!

Ystävä matkassa

Viikonloppu! S/y Laureenan purjeet nousivat iltaseitsemän aikaan ylös, nyt matkassamme on myös ystävämme Maarit! Keli oli tänään aika rauhallinen, tuulta vain 5-6 m/sekunnissa ja täysin sininen taivas! Purjeet trimmiin ja vauhti nousi parhaillaan seitsemään solmuun. Vaivatonta ja sulavaa menoa!

 Jonkin matkaa purjehdittuamme kippari sanoi nähneensä hylkeen suoraan edessä!
Katissa olikin tänään paljon veneitä, mutta hyvin mahduimme joukkoon!
Iltapalan jälkeen saimme taas kauniin kuvan auringonlaskusta ja veneiden silhuetista valoa vasten.
Ilta jatkui pikkutunneille kynttilänvalossa rupatellen.
Hyvää yötä!

Kuuma päivä Kattisaaressa

Purjehtimisen osalta tämä viikonloppu tuntuu olleen helppo, liiankin helppo! Tuulta on ollut vähän, mutta purjeilla kuitenkin siirryttiin eilen luonnonsaaresta (Bergön) Kattisaareen ja sieltä tänään kotiin. Nyt minä olen nostanut ja laskenut purjeet ja Juha on ollut ruorissa. Helpolla kelillä on hyvä harjoitella, jotta kovemman kelin sattuessa kohdalle olisi jo rutiinia.

Iso purje laskettu!

Köydet pitää olla aina selvänä, ne eivät saa sotkeutua toisiinsa!

Genoa vedetään esiin.

Oikeastaan ensimmäistä kertaa tänä kesänä nautiskelimme kalliolla auringosta, uimassa on kyllä käyty jo aiemminkin! Tico paimentaa aina huolissaan, kun joku menee veteen.

Niinpä päätimme tänään uittaa myös koiraamme! Tico lähtikin uimaan minua kohti ja ikäänkuin "haki" minut pois! Kiitos kuvista naapuriveneen "Kallelle"!

Ja loppuun vielä kauniit kuvat eilisillan auringonlaskusta. Näihin tunnelmiin! =)

Luonnonsaareen

Neljä päivää "jaksoimme" olla maissa, kun jo taas päätimme anoa lomapäivän pidennettyä viikonloppua varten! Vihdoin on luvattu Suomen kesään hellettä! Täytimme pentterin (jääkaapin, vihannekset ja hedelmät verkkokeinuun ja tietysti "herkkukaappiin" jotakin!), vettä tankkiin, jossa on SININEN korkki ja matkaan! Ystäville viesti; s/y Caribialla, joka nyt on naapurilaiturissa, kaikki hyvin!
Olipa ihanaa olla vesillä! Ihmeellistä, että vaikka tuulta oli vähän (3-5,5, m/s), purtemme "nousi tuuleen hyvin" ja saimme hyvät 4-5 solmun vauhdit! Hiljaista ja kaunista! Hyvä olla.

Välillä piti ottaa kyllä moottori avuksi, tuuli loppui tai oli täysin vastainen, eikä kryssimiseen lähdetty siinä kohtaa. Kolmisen tuntia tultuamme (ai niin, piti opetella puhumaan matkat maileina, ei tunteina), siis 11 mailia (19,8 km), ankkuroimme tuttuun luonnonsaareen. Ankkurointi meni hyvin, mutta köysien kanssa kiinnittämisessä kului tovi, ennenkuin saimme keulan ja portaat pysymään haluamassamme kohdassa. Köydet siis piti kiinnittää saarelta löytyviin männynkäkkäröihin. Sen jälkeen voikin taas ottaa rennosti; grillausta, aurinkoa, päikkärit!

Nyt rannassa näkyy selvästi jo sinilevää, joten tästä kohtaa emme mene uimaan. Mutta niemen kärjestä ehkä...?
Hyvää viikonloppua!

Loman päätös

Ja nyt edellisen purjehdusreissumme kaksi viimeistä päivää s/y Caribian seurassa;
Lauantai oli yksi tämän kesän lämpimistä ja aurinkoisista päivistä. Tuulta oli jonkin verran, mutta koska laiturimme oli saaren suojaisella puolella, päivä tuntui heti aamusta helteiseltä! Niipä päätimme jäädä vielä yhdeksi yöksi Hundholmeniin, pursiseuran saaripaikkaan!
Lepopäivä siis varsinaisesta purjehtimisesta.
Saaressa tunnelma oli rento ja mukava, paikalla muutamia venekuntia, joista on tullut nyt muutaman vuoden seuran jäsenyyden aikana hyviä tuttavia.
Joten  kaikki siis irti lämmöstä ja lomasta; uintia, kokkailua yhdessä (molempien veneiden pentterit hyödyntäen), aurinkoa, pientä puuhastelua kuten veneen "huoltoa" ja saunan lämmitystä.

Kahvit juotiin Sannalta ja Juholta saamistamme kauniista lasiastioista!

Juuso otti meistä aikuisista varsin hyvän kuvan!

Purjehtimiseen liittyviä asioita tuli kyllä taas tänäänkin opittua; illemmalla pidettiin solmukoulua; tässä kuvassa harjoitellaan paalusolmua "yhdellä kädellä".

Lisäksi saimme jatkokurssia ja hienosäätöä jo opittuihin asioihin. Esimerkiksi genoan säätämisestä; mikäli takaliikki (takareuna) väpättää, on skuuttipiste liian takana, jos taas alaliikki väpättää, on skuuttipiste liian edessä. =) 

Sunnuntaina lähdimme purjehtimaan kohti kotisatamaa, otimme kuitenkin välietapiksi Kattisaaren, jossa päätimme pysähtyä ruokailemaan. Purjehtiessa Hangon väylää itään, seurassamme oli monia muitakin, luultavasti lomilta jo palaavia ja menossa kohti Helsinkiä. Matka oli miellyttävä, vene kulki hyvin, iso otettiin jo lähtiessä ykkösreiviin ja genoa auki kokonaan. Vaihtelimme tehtäviä niin että välillä Juha ajoi ja minä säädin purjeita ja välillä taas minä olin ruorissa navigoimassa ja tähystämässä merimerkkejä. Koko ajan pitää kyllä tietää, mitä toinen tekee tai aikoo tehdä. Kuten vendaa ja jiippiä (käännöksiä vasta- ja myötätuuleen) aloitettaessa meillä ajaja antaa käskyn, toinen valmistautuu köysien kanssa tulevaan käännökseen ja vielä ennenkuin käännetään, varmistetaan "onko valmis?", myöntävän vastauksen jälkeen käskyllä "käännytään" sitten kumpikin hoitaa oman osuutensa asiasta. Tämäkin oppi oli hyvä saada Juholta, sitä on käytetty ja nyt ymmärrän, miksi se on niin tärkeää! Jiippejä olemme tehneet vähemmän, mutta tänään niitäkin kokeiltiin ja silloin saa kyllä skuutata isoa keskelle aika nopsaan tahtiin, muutoin tuuli ehtii läväyttää koko purjeen puolelta toiselle vauhdilla ja se taas on rasite purjeille, puomille, mastolle... Avattaessa iso kokonaan auki, tässä kuvassa paapuurin puolelle, olemme käyttäneet preventteriä, jotta tuuli ei pääse heilauttamaan purjetta yhtäkkiä styyrpuurin puolelle. 

Ja niin pääsimme "lounaspaikkaamme" valmistamaan savulohisalaattia ja uusia perunoita, jotka tekivät jälleen hyvin kauppansa! Ankkurit ylös ja pakko lähteä kohti kotisatamaa, vaikka mieli jäi kylla merelle! 

Koska kesälomamme päättyi tähän, sopi kotimatkalla näkemämme täydellinen sateenkaari vaaleanpunaisin pilvin, kruunaamaan tämä upea ja uusi kokemuksemme ja sen myötä tulleet ystävät, elämykset ja energia! Toki purjehtiminen jatkuu vielä, mutta nyt vain viikonlopun mittaisina reissuina. Seuraavia lomia odotellen...