Juhannus

Kaikista aiemmista juhannuksista poiketen, vietimme Jussin tänä vuonna merellä. Lastemme yo- ja rippijuhlien jälkeen, joista kylläkin nautimme, päätimme tehdä poikkeuksen perinteeseen ja lähteä ulapalle tuulettumaan. Vietettäköön taas seuraava Jussi oikeasti ihanan suvun seurassa.
Lähtö teini-ikäisen tyttären kanssa on erilainen kuin lähtö kahden aikuisen kesken; parin tunnin viivästys aikataulussa pitää sulattaa ja joustaa, jotta tunnelma ei turhaan kiristy.
Aatonaattona kirjaston, ruokakaupan ja huoltoaseman jälkeen vihdoin kohti satamaa!
Saimme kaikki matkatavarat juuri lastatuksi, kun vettä alkoi tipahdella. Tuulen ollessa vastainen, ajoimmekin koko matkan seuran saareen moottorilla. Tai oikeammin Juha ajoi ja minä kokkasin lounaaksi tonnikalapastaa.

 

Perillä saaressa heti hirsisaunan lämpöisiin löylyihin ja pulahdus mereen. Saaren laiturit täyttyivät vähitellen veneilijöistä. Tunnelma oli rento. Grillailua ja rupattelua komeassa ilta-auringossa.

 

 

Pakko laittaa maininta kylläkin pienestä haasteesta, joka syntyy kun nuorinta perheenjäsentä yritetään kunnioittavasti kuunnellen saada yhteisymmärrykseen kanssamme huomisesta satamapaikasta, hän kun ei viihdy "pappojen saarella" toista yötä...

No loppu hyvin, kaikki hyvin!

 

Koska tämän blogin tarkoitus on tallettaa purjehdus-muistoja ylös itselleen ja halukkaille seuraajille, en nyt kirjoita pitkästi itse aatosta. Se sisälsi lipunnostoa, skumppaa, pelejä, luontopolkua, saunaa, uimista ja mukavaa seuraa, sadetta ja aurinkoa.

 

 

 

Aamulla nostimme teinimme iloksi ankkurin ja keula kohti ulappaa. Horisonttia ei kylläkään näkynyt, sillä olimme keskellä sankkaa sumua.

 

 

Ensimmäinen kokemus tämäkin; näin sakeassa sumussa ajamisesta. Kulkuvalot päälle eli paapuurissa, veneen vasemmalla puolella (muistaakseni) palaa punainen ja styyrpuurissa, oikealla puolella vihreä valo. Ja nyt Minna T-K ja muut kollegat; nuo purjehdustermien selitykset olivat juuri teitä varten, niin kuin sovittiin!
Outoa oli ajaa niin että mitään ei näe! Juha oli sitä mieltä että nostamme purjeet, jotta saamme moottorin äänen sammutetuksi, silloin kuulemme paremmin, mistä suunnasta veneitä lähestyy. Näin teimme. Suunnistaa piti pelkällä karttaplotterilla, merimerkkejä ei nähnyt ennen kuin veneen vieressä. Kompassista tarkistelin myös että kurssi pysyy yllä.
Pienestä jännityksestä huolimatta kuvaajalle hymyillään...

 

tai käännetään selkä...

 

Sumun hälvettyä kaikki taas näkyi; monet saaret ja alukset, jotka ajoivat vielä hiljaa huonon kelin jäljiltä.

Seuraavan yöpymispaikkamme valitsimme niin, että puolensa pitävä teinimme pääsi kauppaan ja "ulos" syömään. Kävelyretki "kylälle" & liekitetyt omenat kookoskerman kera ja kaikilla oli hyvä mieli kun rentouduimme Rosalan rannassa, Laureenan kannella istuskellen.

 

Viikinkikeskus oli jo ehditty sulkea, joten pieni huilutauko ennen paluumatkaa...

Huomaa juhannuskoivu nosturin nokassa!

Isä ja tytär



Juhannusterveisiä kaikille!

Prinsessa

 

Kotisatamaan saavuttiin tasan viikko siitä, kun matkaan oli lähdetty.

Myös viimeisenä päivänä saimme uusia kokemuksia ja oppeja mereltä. Aamupäivän saimme vielä nauttia maisemasta avomerellä; suuntasimme Tammisaaren saaristosta kohti Hankoa auringonpaisteessa ja mukavassa pohjoistuulessa.

 

 

Hangon edustalla nautimme lounaan; lohisalaatin kera terveellisten öljyjen ja "aivopähkinöiden". Tuuli kääntyi sopivasti pohjoisesta länteen, kun vaihdoimme kurssia kohti Kemiön kotisatamaa.

Tunnelma oli leppoisa, sitloodan penkillä loikoillen ja kaakaota siemaillen vaihtui maisema vähitellen tuttuihin ja kotoisiin näkymiin. Tällä reissulla ovat kaikki yöpymispaikkamme olleet meille uusia ja "reviirimme" purjehduksen ja veneilyn suhteen on kasvanut melkoisesti. Muina kesinä tähän asti olemme veneilleet aina lännessä, Turun ja Ahvenanmaan saaristossa. Nyt tietää, että myös idän suuntaan kannattaa lähteä, hienoja paikkoja ja kaunista saaristoa löytyy sieltäkin.

 

 

Matkan viimeinen osuus oli minulle kerta kaikkiaan vauhdikas; miehet näyttivät nauttivan sydämen kyllyydestä, varsinkin kokenut purjehduksenopettaja-ystävämme. Uudella kurssilla tuulen suunta oli lännestä, 10-11m/s. Iso purje oli kokonaan ylhäällä ja genoa melkein auki. Nopeus nousi hienosti päälle 8 solmuun, tuulen vaihdellessa slööristä kryssiin. Luotettava aluksemme Laureena, kulki mielestäni todella vinossa, oikea kylki vettä viistäen ja veden pyrkiessä varvaslistalle. Mutta Juha oli ruorissa ja kertoi ohjauksen olevan vielä suhteellisen kevyt ja Juho huolehti kikin ja ison skuutin avulla tarpeen tullen paineen vähentämisen purjeesta. Minut opastettiin parhaalle paikalle, korkealle takakulmalle istumaan ja nauttimaan vauhdista ja maisemista. Huomasinkin rentoutuvani ja kun vielä pääsin opettelemaan itse, miten tilannetta pidetään hallussa, jännitys ja pelko unohtuivat. Vauhti tuntui hienolta sekä itsensä ylittäminen; epämukavuusalueella, luotettavalla opastuksella, voi oppia uutta ja kartuttaa osaamistaan. Saimme myös vinkkejä mm. vielä siitä, miten merenpinnan väreilystä voi ennakoida edessä olevia tuulenpuuskia.

 

Matka Hangosta Sundvikiin kesti reilut kaksi tuntia ja yksi onnistuneista purjehdusreissuista on takana. Iso kiitos Juholle ja Juhalle, opin paljon ja fiilis oli mahtava, sain myös ainoana naisena veneessä hyvää kohtelua miehistöltä, ihan niin kun "Prinsessa".

Rennosti kotimatkalle

 

Jakobshamnin vierasvenesatamaan saavuttuamme kuulimme että sauna lämpiää vasta seuraavana päivänä, jolloin satamassa olisi kesäkauden avajaiset bändeineen. Suihkuun kyllä pääsimme jo perjantaina, mutta se oli jääkylmä. Päätimme että otamme rennosti ja vietämme seuraavan päivän tässä pienessä, rauhallisessa saaressa, saunomme ja ehkä pääsemme tanssahtelemaankin.
Lauantai-aamu oli aurinkoinen, mutta kylmä. Miehet olivat kuitenkin laittaneet illalla pappateltan sitloodan päälle, joten tuolla "teltassa" oli lämmin nauttia aamupalaa. Aurinko paistoi suurten ikkunoiden läpi ja maisemat olivat idylliset.

 

 

Lauantai-päivä kului leppoisasti seuraten saaren väen valmisteluja illan avajaisia varten, kävimme myös perinteisellä "saarikierroksella", mutta pitkälle täällä ei päässyt eksymään.

 

 

 

Saunaan pääsimme ensimmäisinä ja löylyt olivatkin kuumat ja nyt myös suihkusta tuli lämmintä vettä!  Kolmen koplastamme "Velmu" ja "Tupsu" uskaltautuivat myös kylmään paljuun, Osa tästä kyllä ikuistui filmillekin, mutta se jääköön julkaisematta! Iltaa kohti taxi-veneet alkoivat tuoda porukkaa paikalle ja sataman henkilökunta sai kuin saikin kaikki viime hetkellä valmiiksi. Iltaa vietettiin hauskoissa merkeissä!

Aamulla lähdimme kohti länttä aluksi moottorivoimin, koska pian pysähdyimme Bärösundin kyläkauppaan täydentämään muonavarastoja. Kaupassakin otettiin muutama tanssiaskel, kun siellä oli meneillään musiikkivideon teko.

 

 

Tuulet olivat tänään aika hiljaiset, molemmat purjeet nostettiin ylös, kun Laureena lipui pitkin kaunista kapeikkoa eteenpäin. Opimme Juhan kanssa lisää mm. genoan kahden pisteen skuuttauksesta.

 Tällä kelillä ruoankin valmistus oli varsin helppoa, tonnikala-pastaa nautittiin sitloodassa istuskellen. Kun olimme saapumassa määränpäähämme, Juha huomasi että iso purje oli irronnut yhden "ratsastajan" kohdalta mastosta. Niinpä perillä luonnonsaaressa oli pieniä huolto- ja ompelutoimenpiteitä. Luffi-naru oli mennyt poikki; kipparin ompelutaidot käyttöön!

 

 

Saaresta löytyi sauna, jonka pehmeistä löylyistä nautiskelimme. Opettajamme on ansioitunut reissulla myös kokkaustaitojen osalta ja niinpä tänäänkin söimme lihapullia meille uuden reseptin mukaan. Huomenna sitten suunta kohti kotisatamaa, tämä ilta vietettiin vielä rennoissa tunnelmissa, saariston hiljaisuudesta ja kauneudesta nauttien.  

Ennenkokematonta

Olipa ikimuistoinen reissu!
Suomenlahti on nyt ylitetty kahteen kertaan ja saatu paljon kokemuksia sekä opittu uutta!
Aamulla herätys ja aamupala, tankit täyteen vettä, katse taivaalle; tuleeko sade, paljonko tuulee  ja sitten matkaan. Päälle lämpimät vaatteet, tavarat sisällä niin että mitään ei menisi rikki jos keinuttaa ja koneet käyntiin, Naapuriveneen miehistö oli jättänyt meidän sitloodaan kirjasen toivotuksineen; "Tervetuloa itäiselle Suomenlahdelle!". Kiva yllätys! Olimme nimittäin jutellessamme taas huomanneet, kuinka pieni on maailma; olimme "tuttuja" mutkan takaa.

Lähdin ajamaan aallonmurtajien välistä merelle ottaen vastaan samalla ensimmäiset, Laureenaa hienosti keinuttavat mainingit, kai jäänteitä eilisestä kovasta tuulesta. Juha alkoi nostaa purjeita minun pitäessä venettä kohti vastatuulta. Tuulen suunta kannattaa katsoa maston huipulla olevasta nuolesta, windexistä. Kun vene keinui puolelta toiselle, tuulen suuntaa oli vaikea katsoa. Josta taas seurasi se, että Juhan saadessa isoa purjetta ylös, tuuli pääsi tarttumaan siihen ja lähti viemään venettä. Oli tänään kaikkinensa ihan todella hyvä, että olimme saaneet mukaan kokeneen ammattilaisen. Saimme "jatkokoulutusta" monessa pienessä mutta myös suuremmissa haasteissa. Eli jatkossa pitää muistaa käyttää kaasua rohkeammin vastaavassa tilanteessa, jotta veneen saa pidettyä halutussa kulkusuunnassa.

No, aluksi tuuli oli 7-8 m/s, nostimme ison purjeen ykkösreiviin. Tallinnaan saapuvia tai sieltä lähteviä isoja matkustaja-laivoja piti varoa ja pysyä pois niiden reiteiltä. Ne kulkivatkin todella kovaa ja saavuttivat meidät aina nopeasti.

Ennusteet olivat luvanneet aluksi 7-9 m/s tuulta ja iltapäiväksi tyyntyvää. Purjehdimme illalla katsottujen asteiden ja kompassisuuntimien mukaan kohti Naissaaren kärkeä. Tuuli lähtikin vastoin odotuksia kovenemaan, mutta olimme tyytyväisiä hyvään nopeuteen, 6-7 solmua. Purjeet trimmattiin kryssituuleen sopiviksi, omasta mielestäni vene oli melkoisen vinossa! Automaattiohjaus päälle ja veneen reunalle nauttimaan vauhdin hurmasta!

 

Kohta kuitenkin Juho jo huomasi että  peräsin ei enää "pidä" ja pian sen jälkeen vene lähti brouchaamaan eli vene kallistuu äärimmilleen ja kääntyy sitten vastatuuleen ja nousee pystyyn. Miehet olivat kuitenkin nopeasti taas ruorissa kiinni. Pienensimme genoaa ja isoa purjetta reivattiin kakkosreiviin. Hetken oli tilanne päällä, enkä muista tarkkaan, missä järjestyksessä ja miten kaikki tapahtui, mutta muistan säikähtäneeni, kun veneen kallistuessa vettä tuli jo varvaslistalle. Luotin kuitenkin koko ajan siihen että tilanne saadaan haltuun ja niinhän se saatiinkin. Lisäksi jossain näissä kohdin, kun tilanne oli hetkeksi rauhoittunut, Juha meni valmistamaan katkarapupastaa pentteriin, muta tuli myös merisairaaksi, ensimmäistä kertaa reissuillamme. Joten Juho meni viimeistelemään "hymy huulilla" ja tanssahdellen ruokamme. Syöminen olikin sitten haastavampaa, kun tilanne tuli taas päälle; keittokulhot lattialle, jotta voi skuutata/syö samalla kun pidät venettä kurssissa aallokossa/yritä ehtiä nappaamaan makaroni lusikasta suuhun, ennen kuin tuuli vie sen mennessään...

 Tuuli oli parhaimmillaan 14 m/s ja itselleni jännittävä. Lisäksi veneen sisällä keinui niin että aina siellä käydessä tulin huonovointiseksi. Tämä oli minulle yllätys, koska en ollut aiempina kesinä ollut merisairas. Näin ollen miehet joutuivat kokiksi ja minun nukkuessa/levätessä, myös ohjaamaan, reivaamaan jne. Vitsailimmekin siitä kuinka Juho joutui tekemään reissulla kaikkea mahdollista, vaikka oli leikkisästi puhellut ennakkoon, kuinka kiva on lähteä reissuun "turistina". Loppujen lopuksi piti olla vielä "nojatuolina"...! No Juha sai myös paljon hyödyllisiä ohjeita ja vinkkejä ja hyvä sinänsä, että haastavia tilanteita tulee vastaan silloin, kun apu on lähellä.

Juhan huoltotoimia.

 

Alkuperäinen määränpää, Jussarö, vaihdettiin olosuhteisiin paremmin sopivaksi.

Tänään myös turvavaljaat olivat käytössä.

No, loppujen lopuksi tuuli alkoi tyyntyä ja meno rauhoittui. Aurinko alkoi pilkistellä pilven takaa ja Suomen mantere häämöttää horisontissa. Hymy nousee taas huulille!

 

Tulimme yöksi Inkooseen, valmistimme hyvän päivällisen; grillattua kanaa, uusia perunoita, minttu-tammenlehvä-salaattia ja jälkiruoaksi sokeroituja ja liekitettyjä omenoita.

 

Niin kiitollinen näistä kokemuksista.

 

 

Välipäivät Tallinnassa

Tuulet ovat olleet melko kovia viime päivinä, joten olemme halunneet olla rauhassa Tallinnan Kalev yacht clubin vierasvenesatamassa; on saunottu, syöty, levätty, kierrelty vanhaa kaupunkia ja rupateltu.
Bussilla pääsee kätevästi Tallinnan keskustaan ja vanha kaupunki on aina vain yhtä idyllinen ja kaunis.

Punajuurta ja vuohenjuustoa.

 

Torin laidalla tunnelmallisessa kahvilassa.

 

Tuuli oli tänään sunnilleen 14 m/s ja matalaan Tallinnan rantaan huuhtoutui hienoja vaahtopäisiä aaltoja.

 

 

Hyvä porukka!

 

 

Iltapalan jälkeen jälkkäriksi liekitettyjä banaaneja; Laureenan pentteristä löytyi tarvikkeet, joista Juho sovelsi reseptiä ja onnistui hyvin.

Veneen kapteeni Juha tarkistaa ja huolehtii säännöllisesti kaikki köysi-kiinnitykset.

 

Hyvää yötä, kello on 23.30. Nyt nukkumaan ja huomenna takaisin Suomeen yli Suomenlahden.

 

 

 

Suomenlahden ylitys

Kesän 2016 purjehdukset Laureenalla aloitettiin kauniissa säässä toukokuussa, jolloin vietimme viikonloppua keväisessä luonnonsaaressa.

Mutta eilen lähdimme Juhan kanssa toteuttamaan yhtä haaveistamme eli purjehdusta omalla veneellä Viron puolelle. Mukaan saimme ystävämme Juhon, joka oli lupautunut meitä jälleen opastamaan ja opettamaan mm. genaakkerin käyttöä. Lomien alkaessa ja saatettuamme tyttären matkaan kohti Pyhätunturia ja rippileiriä, pakkasimme laukut ja otimme kolmistaan suunnan kohti merenrantaa.
Ensimmäisenä iltana päätimme purjehtia Hankoon, josta olisi hyvä jatkaa aamulla eteenpäin.
Hangon satamaan saavuttiin ennen yhdeksää ja saunan sekä seuraavan päivän reittisuunnitelman teon jälkeen olimme valmiit unten maille.

 

Tämä aamu valkeni aurinkoisena ja taivas oli ihanan sininen. Kello herätti meidät 6.01; aamupala ja matkaan! Jännitystä oli ilmassa! Tuuli kävi lounaasta ja puhalsi noin 7-8 m/s. Aloitimme matkan täysin purjein kryssituulessa vauhdin ollessa noin 7 solmua. Jostain syystä olin varuillani ja ajatukset poukkoilivat tulevan matkan mahdollisissa haasteissa. Juha ohjasi venettä ja Juho sääti purjeet matka-moodiin. Noin kahden tunnin kuluttua otimme kompassi-suunnaksi 110 astetta ja kohteeksi Naissaaren eteläkärjen. Tällöin meno tavallaan rauhoittui, koska slöörituuli eli sivumyötäinen ei tunnu ainakaan omasta mielestäni niin hurjalta kuin kryssituuli. Tuulen nopeus oli 9-10 m/s ja vauhtia 7-8,3 solmua.

Vähitellen Hanko hävisi horisontista ja nautimme maittavan keittolounaan Juhon henkilökohtaisesti jokaiselle tarjoamana. Vaatetta sai olla päällä lämpimästi, muita veneitä ei juuri näkynyt ja matkanteko oli erilaista kuin ennen, koska purjeita ei tarvinnut säätää ollenkaan. Jos haluaa maksimaalisen nopeuden joka tilanteessa, silloin tietenkin purjeitakin pitää trimmata, mutta meidän leppoisalle miehistölle nopeus ei ollut ensisijaisen tärkeää, koska matka eteni näinkin reipasta tahtia.



Uusi asia oli kompassin mukaan ohjaaminen, merimerkkejä ei Suomenlahdella näkynyt. Harjoittelua tämäkin vaati, jotta oppi luottamaan ja lukemaan purjeita, aaltoja ja veneen käyttäytymistä aallokossa. Kompassiin ei kannata koko ajan tuijottaa; opettajamme peitti kädellä koko kompassin!

Loppumatkasta tuuli laantui jonkin verran, joten oli hyvä hetki ottaa käyttöön genaakkeri! Kaunis sini-vihreä-valkoinen purje, jonka käyttämisessä on aivan omat niksinsä! Purje on pinta-alaltaan suuri ja sen trimmaaminen poikkeaa suurelta osin normi purjeista. Myös teholtaan purje on vahva ja se riittikin nostamaan hiukan hiipuneen vauhtimme jälleen seitsemään solmuun.



Kymmenen tunnin purjehduksen jälkeen otimme genaakkerin alas ja ajoimme moottorilla loput sata metriä aallonmurtajan sisäpuolelle, Tallinnan Kalev yacht clubille.



Ihan mahtava fiilis! Tätä en olisi itsestäni muutama vuosi sitten uskonut!



Saunan ja suihkun jälkeen lähdimme bussilla vanhaan kaupunkiin syömään hyvin ja tekemään ruoka- ja juomaostokset, jotka sitten jäivätkin sattuneesta syystä laihoiksi.

Näin pääsi purjehduskautemme 2016 hienosti alkuun!
Kiitos Juholle kärsivällisyydestä ja tsemppauksesta, tuskin olisimme kahdestaan uskaltaneet ensimmäistä kertaa Suomenlahdelle!