Pieni haikeus ilmassa hyvästelimme ystävämme, jotka jatkoivat sunnuntai-aamulla matkaansa taxilla Getasta Maarianhaminaan. Olimme kokeneet mukavan seikkailun yhdessä, kaikilla oli ollut kivaa. Mutta ei voida tavata uudelleen ellei välillä erota omille poluillemme. =)
Niinpä mekin irroitimme köydet ja jätimme tämänkin sataman taaksemme.
Vastatuuleen nousua näytti olevan taas tämä purjehduspäivä! Tuuli puhalteli reippaasti ja ensin nostimme kaikki ylös, mutta myöhemmin suuremman selän ylitystä varten reivasimme ison purjeen 2-reiviin. Tuo reivaus oli hieman haasteellisempi, koska vastatuuleen käännettyäni matkaa rantaan ei ollut kovin ruhtinaallisesti...Juhan oli siis saatava purje reivattua ennen kuin keula kalahtaa rantakallioon. =)
Etenin hitaasti ja pidin veneen kohti tuulta, syvyyttä oli kyllä yli 30 metriä, mutta ranta lähestyi! Luettelin kipparille syvyyden laskemista ja jo huolissani kommentoin että ranta on kyllä tosi lähellä! Silloin sain ensimmäistä kertaa purjehdusurani aikana käskyn: "Peruuta vastatuuleen!". Hyvä että olin menneenä kesänä monesti peruutellut pois satamista, mutta nyt en yhtäkkiä muistanut, mihin suuntaan ruoria pitikään kääntää, jotta perän saa haluamaansa suuntaan! Kaasua ja pakki ja sitten vain mutkitellen takaperin! Eräs moottorivene hiljensi kohdallamme ja jäi ikään kuin seuraamaan mitä tapahtuu, taisi olla tämä operaatio niin uhkaavan näköistä!
Hieman kelju keli mielestäni oli, selkää ylittäessämme, mutta vauhtia oli mukavasti ja matka eteni! Juha ohjasi ja Juulia tuntui nauttivan vauhdista tukka tuulessa hulmuten! Tico nukkui kuten tavallisesti.
Saavuimme Seglingen satamaan ruuhka-aikaan; purkkareita oli tulossa yhtenä sumana rantaan, tuuli ulvoi ja laiturilta huudeltiin sataman olevan täynnä! Paikalla oli myös oman pursiseuramme väkeä ja taas he ystävällisesti opastivat mihin voisi vielä yrittää rantautua. Ankkuri veteen ja keulaan kiinnittämään köysiä Juulian kanssa! Kovalla tuulella myös rantautuminen on haastavampaa ja tapahtuu hieman vauhdilla... Teinimme on kyllä ansioitunut tänä kesänä kansimiehenä (tai -naisena) ja hänestä on paljon apua manöövereissä. Laiturilta avustettiin myös ja kiiruhdettiin taas auttelemaan seuraavia, veneitä näytti saapuvan lahden pohjukkaan yhtenä nauhana. Liekö suht tuulinen keli ollut syynä kaikkien intoon rantautua juuri nyt.
Meidän pentterimme muonavarastot olivat tässä vaiheessa lähes tyhjät, löytyi vain tonnikalaa ja pastaa "pahan päivän" varalle. Niinpä oli ihanaa päivän purjehduskokemusten ja tuulten jälkeen huomata että pienen saaren satamassa oli myynnissä savuahventa ja perunasalaattia. Jälkkäriksi pannaria tai korvapuusteja!
Ja illalla pyöräiltiin saunaan, jonka olin jo matkalla puhelimitse meille varannut. Yksityisen perheen pihasauna; lämpimät löylyt ja padassa kuumaa vettä. Iltataivaalle muodostui taas kaunis pilviharso.
Seglingen pienessä kyläkaupassa (muistaakseni Andershandels) teimme aamulla ruokaostokset ja sitten matkaan.
Ajelin monen muun perässä kohti pohjoista, leppeässä tuulessa. Yöllä ja vielä varhain aamullakin oli satanut ja näimme sadepilviä kaukana edessämme. Käännyttyämme erään niemen kärjestä itään ja takaisin alaspäin, sadepilvet tuntuivat lähestyvän.
Merellä näkee niin kauas eri suuntiin. Taivas voi eri ilmansuunnissa olla niin tyystin erilainen.
Saimme Juhan kanssa niskaamme tuntuvan sadekuuron! Isot pisarat putoilivat alas yhtenä ryöppynä ja purjepussista tuli vettä sitloodan kannelle kuin kannusta kaataen! Juulia oli sisällä lämpimässä Ticon kanssa.
Valitsimme kahdesta reittivaihtoehdosta sen, kumpi näytti vievän kohti aurinkoisempaa taivasta.
Juha jäi ohjailemaan ja minä lähdin kannen alle valmistamaan lounasta Juulian kanssa. Uusia perunoita sadevedellä pestyinä =), jauhelihaa, sipulia, tomaattimurskaa ja kananmunia. Ateria syötiin vuorotellen veneen keinumisesta johtuen; olisi ollut haastavaa syödä ja ohjata samaan aikaan.
Meille on tullut tavaksi purjehtia päivittäin noin nelisen tuntia, kelistä riippuen siinä ajassa etenee noin 20-24 mailia. Nyt rantauduimme luonnonsaareen, Jungfruskäriin, metsähallituksen laituriin. Saari on kansallispuiston alueella ja siellä laiduntaa lehmiä ja lampaita. Veneilijöille on laitettu vessat ja grillipaikka sekä viitoitettu luontopolku (3 km). Saari on aiemmin ollut armeijan käytössä, vanhoja tykkejä mökeiksi naamioituina löytyy vieläkin. Lisäksi kallioilla on 1600/1700-luvulta peräisin oleva kalliopiirros, joka esittää raakapurjealusta (mikä se sitten lieneekään...). Kukahan esi-isistämme sen on siihen aikoinaan kaivertanut...
Grillaamaan ei nyt sattuneesta syystä voinut oikein mennä; paikalla oli jo muutama
muu!
Ilma oli taas aurinkoinen, luontopolun jälkeen venyttelyä kallioilla. =)
Tänään heräsimme virkeinä jo 6.45. Lähdimme siis laiturista ensimmäisinä, muiden vielä nukkuessa. Olikin taas uusi kokemus purjehtia kohti auringonnousua!
Tuuli oli 6-7 metrisekuntia sivumyötäisenä, jolloin matkanteko oli hyvin leppoisaa ja miellyttävää! Ohjailin purttamme ohi kalliosaarten ja karien Juulian nukkuessa keulahytissään ja Juhan vuorostaan istuskellen veneen laidalla hiljaisuudesta ja rauhoittavasta näkymästä sekä veden äänestä nauttien.
Välillä keiteltiin kahvia ja teetä ja haastavissa merimerkkien ja väylien "sekamelskassa" olen tyytyväinen siitä, että en ole aluksen kapteeni. Kutsun siis Juhan hätiin kun olen epävarma miten pitäisi varmuudella toimia ja aina siellä tiedetään!
