Ystävämme syntymäpäivä -purjehdus

 Joka kesä on mukavaa vaihtelua kutsua veneelle vieraita. Tämän kesän vierailu oli samalla syntymäpäivälahja hyvälle ystävällemme. Matka olikin varsin onnistunut ja ensikertalainen vieraamme ihastui merielämään.

Kuvat otettu retkiltä Hiittisten kirkolta,jonne sousimme soutuveneellä sekä Högsåran Farmor`s Cafesta. 

Ensimmäiset päivät olivat taas tämän kesän tapaan hyvin aurinkoisia ja kuumia. Tasaista moottoriajoa ja maisemien ihastelua, vapauden tunnetta. 

Saunoimme ja uimme, myös Taika kävi uimassa ja näytti nauttivan vilvoittavasta polskuttelusta.

Auringon suojaksi pystytettiin sitloodan päälle pappateltan katos. Katoksen alla oli hyvä nauttia kesästä, maisemista ja tunnelmasta. Ajatusten vaihto ja tunteiden jakaminen ystävien kesken - merkitsee itselleni paljon. Juhlajuomat kohotettiin!

Auringonlaskua iltauinnin aikaan, saunan terassilta. 

Seuraavina päivinä pääsimme nostamaan purjeita ylös. Aluksi tuuli oli leppoisaa, mutta muita kanssaveneilijöitä oli merellä runsaasti, joten tarkkana piti olla. Ohitussäännöt pitää olla hyvin mielessä ja tähystellä myös mahdollisia melojia, jotka etenevät melko huomaamattomasti matalalla, veden rajassa. 

Alitimme Lövön pitkän ja korkean sillan, jossa aina tuntuu ja näyttää siltä ettei mastomme voi mitenkään mahtua sillan alta!

Kauniiden auringonlaskujen, äänien ja kokemusten jakaminen ystävän kanssa, nautin!

Viimeisenä yönä alkoi sade, jota pidettiin veneen suojassa aamupäivän ajan. Kotisatamaan purjehdittaessa tuuli oli navakka, huipussaan 12 m/s ja antoi vieraalleemme tuntumaa, miltä tuntuu navakampi tuuli ja sen aiheuttama aallokko. Onneksi etelätuuli oli kuitenkin lämmin ja kurssin vaihtuessa enemmän pohjoiseen keinuminen tasaantui mukavaksi etenemiseksi aalloilla.

Ihanaa, kun on harrastus, jonka voi helposti jakaa ja harrastaa yhdessä ystävien kanssa.

Kiitos Merja! 

Säväyttävä Brännskär ja oma ajovuoro

 

Seuraava satamapaikkamme - Brännskär - oli hurmaava, viihtyisä saari. Saimme tällä ensimmäisellä vierailullamme todella positiivisen kuvan tästä kohteesta ja pysähdymme sinne varmasti jatkossakin! Vuokrasimme saaren pohjoissaunan tunniksi peseytymistä ja uimista varten. Pienen kävelymatkan ja metsäpolun päässä olikin kokonainen mökki terasseineen ja laitureineen. Saunan ikkunasta avautui eteemme rauhoittava saaristomaisema. Pohjoistuulen puhaltamissa kookkaissa aalloissa oli hyvä huuhtoa pois päivän rasitukset.

Kahvilassa oli kauniisti katettuna tarjolla aamupalaa, myös tuoreita sämpylöitä ja korvapuusteja sai heti aamutuimaan. Iltapäivän savukala oli erittäin maukasta.

Venenaapurit olivat mukavia ja illalla rupateltiin sekä seurattiin suuren, vanhan, purjealuksen rantautumista sille varatulle paikalle. Koirien kanssa lenkkeilyyn löytyi metsässä ja kallioilla risteileviä polkuja, joilla punkeista ei tuntunut olevan vaaraa. 

Brännskärissä on myös vuokralle tarjottavia mökkejä sekä lasiseinällä varustettu laavu merinäköalalla, korkealla kalliolla. Olisipa joskus mukava yöpyä siellä! Tähän saareen pääsee myös yhteysaluksella.

Seuraavana aamuna halusin olla ruorin takana ja tunnustella aaltojen sekä tuulen vaikutusta etenemiseen. Tuuli olikin ihan kohtalainen, max 9 m/s. Sivumyötäisellä aallot osuivat veneen takakulmaan ja pyrin pitämään veneen kulun tasaisena pyörittämällä ruoria aallot huomioiden. Pääsimme erittäin hyvään vauhtiin; 7,2 solmua! Kaukana edessämme kulkenut purjealus lopulta saavutettiin ja ohitettiin, meno tuntui mahtavalta! 

Puolentoista tunnin ohjailun jälkeen luovutin kippari -vuoron taas kapteenille. 

Tällaiset kokemukset purjehduksesta ja saaristosta palkitsevat omaa seikkailunhaluani ja kaipuuta luonnonhelmaan, veden ääreen, kauniisiin, rauhallisiin paikkoihin, joissa odottavat ystävälliset ihmiset ja unohtumattomat makuelämykset. 

Tämä pidempi purjehdusreissu oli lähestymässä loppuaan. Kahden yöpymisen päästä olimmekin taas kotisatamassa. 

Kiitollisena kohti seuraavaa matkaa ystävämme kanssa, josta seuraavassa päivityksessäni lisää. 

Aamun nouseva aurinko ja tuuli

 

Aamulla seitsemän aikaan kohti nousevan auringon siltaa.

Joskus on mukavaa herätä aikaisin (klo 6) aamulla ja nauttia heräävän kesäpäivän rauhallisesta tunnelmasta ulapalla. Muita veneilijöitä ei silloin juurikaan vielä näy. Olimme myös illalla katsoneet tuuli -ennusteet, joiden mukaan tuuli yltyisi sekä kääntyisi pohjoiseen ja halusimme ehtiä ylittämään isompaa selkää ennen kelin kovenemista. Kannatti! 

Tuuli oli aluksi mukavat 5 m/s myötäiseen, nousten vähitellen. Matkasimme pelkällä genoalla. Aallot puskivat venettä eteenpäin, laivakoirat torkkuivat pedeillään rauhallisina. Kolmen tunnin purjehduksen jälkeen tuuli olikin jo 10 - 11 m/s. Nuorempi koiramme Taika haki hieman huolestuneena turvaa kipparin sylistä. Olimme onneksi jo lähellä mantereen reunaa ja viimeisen vartin ajan voimakas sivutuuli teki matkasta kuoppaista. Mutta meno muuttui tasaiseksi heti metsäisen niemen taakse päästyämme. Satamassa tuuli taas vaikuttaa siten että poijuun ja laituriin on ajettava vauhdilla, jotta tuuli ei pysty tarttumaan veneeseen ja kuljettamaan alusta päin viereisiä veneitä. Onnistuimme!

Perillä pystytetään ja katetaan "terassipöytä". 

Tuulet olivat olleet loppuviikosta sen verran kovat että olimme yöpyneet kaksi yötä Enklingen vierasvenelaiturissa. Satamamaksun hintaan kuuluvilla lainapyörillä tutkimme saarta ja sieltä löytyikin isompi museoalue, Hermas. 

Tämä museotila on vanha ahvenanmaalainen saaristolaistila, joka on jälleenrakennettu 1800 -luvun alussa. Tila ja koko Enklingen kylä poltettiin sodassa 1809. Museo-opas kertoi tarinoita talon esineistä, piharakennuksista ja mm. viimeisestä tilalla asuneesta talonpojasta, Sven Karlssonista. Kiinnostavaa!

Koska tämän kesän helleputki on jatkunut lähennellen edelleen 30 astetta, ruokailun kevyt linja jatkuu. Tomaattikeittoa, basilikaa & parmesania ja paikallisia tummia sämpylöitä.

Jungfruskärissä, jonne seuraavaksi purjehdimme, on vain vähän veneitä paikalla. Luonnonsaaren laiturissa piipahtaa kuitenkin neljä moottorivenettä koirineen. Tico tykkää haistella ja tutustua uusiin tuttavuuksiin. Molemmat koiramme pääsevät luontopolun jälkeen kahlailemaan.

Tätä kirjoittaessani aurinko on jo laskenut ja tuuli taas tyyntynyt. Huomenna nukumme pitkään.

Hyvää yötä.

Trooppinen ilmasto - vilvoitusta merestä

Kuulen juuri kaunista kitaransoittoa - Myrskyluodon Maija. Luulen sitä lipunlaskun merkiksi ja nousen kannelle käärimään suomenlippuamme yöksi pois. Samalla huomaan nuoren pojan soittavan kappaletta yhdessä laiturin veneistä. Tällä kertaa kyse ei siis ollut satamapaikan lipunlaskun soitosta, joka joissain satamissa soitetaan iltaisin yhdeksältä. 

Kökarin Sandvik on kaunis paikka. Pyöreän kallion päällä ovat satamakapteenin maja ja bistro terasseineen. Saavumme paikalle iltapäivällä ja ensin näyttää siltä että tilaa laiturissa ei enää ole, mutta lähes aina paikka on kuitenkin saatu järjestetyksi. Laiturilta jo ystävällisesti ohjataan ja osoitetaan meille paikkaa ja kapteenimme kääntää ruoria ohjaten Laureenan hienosti aivan poijun vierestä. Minä kurotan poijuhaalla kiinni poijuun, joka onkin yllättävän alhaalla, onnistun kuitenkin. Muutaman tunnin matkanteon jälkeen on ihana varata sauna. "Mummosaunaksi" kutsutaan täällä saunaa, jossa vesi on pesuvateissa eli ei suihkua. Se ei meitä haittaa, haluamme tämän, muista erillään, rauhassa puiden katveessa olevan saunan, tunniksi käyttöömme.

Olemme tänä kesänä myös kuunnelleet yhdessä äänkirjoja; sitloodassa purjehduksen aikana, "siestan" aikaan tai iltaisin ennen nukahtamista. Lucinda Rileyn "Seitsemän sisarta" on nyt kuunneltu ja "Myrskyn sisar" aloitettu. Myrskyn sisaren purjehdus -teema sopiikin näihin tunnelmiin. Auringonlaskun jälkeen uniajastin päälle ja punkkaan kuuntelemaan, rentouttavaa!

Kaunis ja lämmin aamu. Koiralenkin jälkeen aamupalaksi neljän viljan puuroa, hunajaa ja puolukoita. Ihanaa nauttia aamiainen pappateltan katoksen alla. Hankimme teltan aikoinaan sateensuojaksi, mutta nyttemmin käyttöä on enemmän ollut aurinkokatoksena. 

Matkaan lähdetään virkeinä yhdeksältä. Tuulet ovat miedot; 3-4 m/s. Myös tuulen suunta sopii genaakkerille ja niinpä pääsemme taas nostamaan kauniin, värikkään purjeen ylös. Koska tuuli puhaltaa hieman sivulta, kokeilemme josko tuuli riittäisi myös isolle purjeelle. Ja hienosti toimii! Tuuli maksimissaan 4,7 m/s ja vauhti nousee jopa 6,7 solmuun! Matkan aikana vaihtelemme purjeita tuulten muuttuessa. 

Joka kesä kohtaamme myös isot, tutut matkustaja - alukset ja annamme niille reilusti tilaa. 

Joku kanssapurjehtijoista vertasi tätä kesää Välimerellä purjehtimiseen. Hyvin lämmintä yötä päivää, aurinko paistaa. Mantereen tukala yli 30 asteen helle on täällä joitakin asteita matalampi ja merituuli vilvoittaa jonkin verran. Tosin myös aivan tyyntä keliä on ollut, silloin edetään moottorilla ja ihmetellään meren täysin sileää pintaa. Jos ilma ei liiku, merikin makaa hiljaa aloillaan. 

En muista että olisin aiempina kesinä hakeutunut matkanteon aikana auringolta ja lämmöltä suojaan veneen sisätiloihin, mutta nyt olemme välillä koirien kanssa kannen alla vilvoittelemassa. 

Veneemme kapteeni haki tänään virvoitusta pulahtamalla veteen keskellä merta. Silloin minä olin kipparina ja vauhti minimissä. =) 

Kuumuus on vaikuttanut myös aterioihin; kevyttä ja raikasta sekä paljon vettä. Tässä nautitaan avokadoa, nektariinia, banaania, cashew-pähkinöitä, minttua, jugurttia ja siemensekoitusta. Nam!

Sottungasta löysimme myös hyvin koirille sopivan, varjoisan metsäpolun sekä rannan, jossa he pääsivät kahlailemaan. Itse kävimme rannassa uimassa pari kertaa, rantarakennuksessa oli veneilijöiden käyttöön myös siistit ja uudehkot wc -tilat ja suihkut. Vaikka sinilevää on lämpötiloihin nähden ollut vasta vähän, on mukava käydä uinnin jälkeeen pikaisesti suihkussa. 

Tämän kesän yksi mieliinpainuva muisto on ollut uiminen meren vilvoittavassa syleilyssä, saunasta, rannasta, veneen perästä. Joka päivä! 

 

Utterholmen - Rosala - Björkö - Aspö - Korppoström

Laivakoirat matkatavaroiden kanssa valmiina reissuun. =)

Ihana kesäloma alkanut ja saaristo odottaa.

Pentteri täynnä muonaa, mukana myös uusia reseptejä mm. "Venekokkailu" -ryhmän inspiroimana; fenkolikylmäsavulohipasta, nektariinivuohenjuusto -salaatti ja pizzaa tortillapohjista pannulla.  Täydennystä ruokatarvikkeisiin saa vain tietyistä satamapaikoista, joten on hyvä varautua omavaraisuuteen joksikin aikaa. 

Hellekelit jatkuvat, ennusteiden mukaan kenties elokuulle asti. Onneksi uimaan pääsee nyt joka päivä, sinilevä ei toistaiseksi ole uimista haitannut. Yksi lapsuuden ihanista muistoista; uimaan ja saunaan, tuntuu edelleen hyvältä ja virkistävältä. Seuran saaresta aloitetaan, aluksi olemme ainoat paikanpäällä, myöhemmin mukava tuttavapariskunta rantautuu myös laituriin. 

Rosalan vierasvenesatamaan saavutaan moottorivoimin ja varataan päiväsauna. Siisti ja tilava sauna ilahduttaa. Uinti virkistää. Ateriaksi maistuvaa broilerkookospastaa ja illalla koiralenkki "kylälle". Uni maittaa.

Ihana herätä uuteen aamuun. Aamupalaa ja matkaan kohti Björkön saarta. Päivä on puolipilvinen ja tuulet ovat miedot. Nyt aiomme kokeilla genaakkerin nostoa pitkästä aikaa. Aluksi valtava purje on selvästi väärällä puolella, eikä suostu avautumaan. Uusi yritys paapuurin puolelle ja nyt; purje avautuu ja ottaa veneen kuljetettavakseen. Genaakkeri on niin kaunis purje, meillä sini-vihreä-valkoinen! 

Purjehtijoita on paljon liikkeellä, monet menevät myötätuuleen niin sanotulla "virsikirjalla" eli purjeet molemmille sivuille aukaistuina.

Matkanteko on leppoisaa ja niinpä saan inspiraation harrastaa hieman liikuntaa 5-6 -tuntisen matkan aikana; punnerrukset, kyykyt ja vatsaliikkeet sitloodassa. Lounaaksi savuporokeittoa. Matka taittuu rauhalliseen tahtiin ja mieli lepää. 

Björkön kantatilan kahvila, siellä pitää taas käydä! Brita -kakkua ja teetä sekä kahvia, halikkolainen nuori pariskunta isäntänä ja emäntänä. Santeri kertoo uudesta mukavuudesta tilalla: vesi tulee suoraan pihamaalla sijaitsevasta hanasta, keväällä rakennettu systeemi toimii. Viime kesänä vesi haettiin kaivosta sadan metrin päästä. Saarelle ei tule myöskään sähköä. Tiia tarjoilee tuvassa itse leivottuja leivonnaisia, suolaista ja makeaa. Hellepäivinä puu-uunin lämmitys onkin hikistä puuhaa.  Tila on vuodelta 1622, asutusta saarella on ollut jo 1500 -luvulla. Ja Björkössa oleva upea järvi, sileiden kallioiden ympäröimä, kuin laguuni. Uimaan!

Olemme tällä reissulla yrittäneet kahtena aamuna Kökariin, Ahvenanmaalle. Ensimmäinen aamu enteili huonoa keliä ukkosten kumistessa kaukana ja muutaman vesipisaran jo sadellessa, käännyimme takaisin. Toisella yrityksellä isomman selän yli ajoimme pidemmälle, mutta tuuli kääntyi lopulta voimakkaasti suoraan vastaiseksi, keula löi vasten aaltoja ja kaasua piti lisätä jotta etenisimme. Kapteeni teki viisaan päätöksen muuttaa kurssia ja samantien meno muuttui leppoisaksi. Etenimme myötätuulessa Aspöseen. 

Eniten kaikista saariston kohteista pidän juuri rauhallisista saaristolaiskylistä ja kauempana mantereesta olevien saarten luonnosta. Kylissä on ystävällinen palvelu, idylliset vanhat rakennukset, museot, kappelit ja vuokrattavat rantasaunat. Silloin aina tuntuu kuin olisi toisella aikakaudella. Kalliot ovat sileitä ja pyöristyneitä, metsät kasvavat saniaista ja puut ovat käkkärämäntyjä. Paljon kanervaa ja katajaa. Merilintujen ääniä.

Tänään taasen kaunis genaakkeri ylös, matkanteon aikana pientä siivousta ja välipalaa. Korppoströmin pesukone pesee pyykit sillä aikaa kun vilvoittelemme pappateltan katoksen alla. Ravintolan hampurilainen ja vuohenjuustobroileri tankkaa miehistön, kaupasta täydennystä pentteriin ja laiturin vesiletkusta vettä vesitankkiin. Koiralenkkiä ja seurustelua ja tarinoiden vaihtoa naapuriveneiden miehistöjen kanssa. Matka jatkuu.

Matkassa mukana kodin kukat ja lemmikit. =)