Fyysistä hommaa, vauhtia ja veden pärskettä

Tuuli ulvoo. Istun webaston lämmittämässä salongissa, myrskylyhdyn valossa. Kello on jo kohta 23.
Tulimme juuri ihanasta Helsingholmin saunasta. Ilma on lämmin tuulesta huolimatta. Auringonlasku oli rantasaunan kallioilla taas upea.

Purjehdimme tänään viisi tuntia Nauvosta Helsingholmiin.

Nauvossa tein eilen illalla vaatehankintoja veneilyn hengessä ja tänään kävimme vielä aamusaunassa.

Sitten matkaan.

Purjehdus on välillä aika fyysistä ja tarkkaa keskittymistä vaativaa tekemistä. Ja yhteen päivään voi mahtua monenlaista, niin kuin juuri tänään. Tuulen voimakkuus ensinnäkin vaihteli 4 - 13 m/s. Myös suunta tietysti vaihtelee, sekä kurssin muutoksista johtuen että esim. saarten vaikutuksesta. Tulimme ohi Airiston, kaunista solaa, jossa kanjonimaiset kalliot nousivat pystysuorina merestä. Tällaisissa solissa tuuli pyörii ja on haastavaa saada varsinkin genoaa skuutattua niin, että se pysyy vedossa ja mallissaan. Helposti genu lepattaa puolelta toiselle tuulen suunnan vaihtuessa ja yritämme tuon purjeen puolta vaihtamalla sekä hienoisilla kurssin muutoksilla saada genoaa asettumaan aloilleen. Välillä onnistuen, välillä harjoitellen. Veneen vauhti voi myös edellisistä johtuen yllättäen hiipua 3-4 solmuun, noustakseen taas tuulen purjeisiin tarttuessa 5-6 solmuun. Isommilla selillä on hienoa, kun tuntee purjeiden saavan voimaa tuulesta, vene kallistuu, veden solina perässä voimistuu ja vauhti alkaa kiihtyä ja nousee yli 6 solmuun. Tänään oli jonkin aikaa vieraalla reitillä sellaista vauhdin hurmaa että hetkeksi kadotimme kurssin eli lähdimme väärää reittiä, kunnes Juha katsoi karttaa tarkemmin ja suunta taas löytyi.

Ajoin tänään kolmisen tuntia matkastamme, välillä tein lounasta keinuvalla kaasuliedellämme ja pidin "ruokataukoa". Ja edelleen olen peruuttamalla ja poijuhaan irroittamalla ajanut kaikki satamista lähdöt, tekee niin hyvää välillä vaihtaa rooleja!

Ennen Gullkronan selkää tänään reivasimme ison purjeen ykkösreiviin, tuulta oli aluksi 10 m/s, myöhemmin 11-13 m/s. Genoa oli osittain auki. Aavalta mereltä tulevat isot aallot nostivat Laureenan keulan ilmaan ja taas alas, vesi pärskyi hienosti! Tulee tunne että "kestäähän Laureenamme", kestää se!

Ajaessa joutuu myös lihaksisto töihin, kun pitää itseään vinossa veneessä pystyssä ja toiseksi kelin koventuessa vääntää ruoria voimallisemmin. Tai kun kiskoo köysistä tuulessa tempoilevaa purjetta, ensin omin voimin, sitten vinssin avulla, kireämmälle ja kohta taas vähän löysätään tai vaihdetaan puolta. Kiipeäminen penkin "selkänojalle", sitten alas ja taas toiselle puolelle ylös, on hyvä jalkalihastreeni.

Loppumatkasta keli koveni, Juha tuli ruoriin ja minä olin tuulen suojassa ja valmiina löysäämään ison skuuttia, jos vene tuntuisi brouchaavan. Rajoilla oltiin, mutten löysännyt. Kallistumisen sietämistä on tullut itselleni paljon lisää! Genoaa kiristettiin jotta vene nousisi vastatuuleen, pentterin ikkuna oli raollaan ja vesi tuli keittiöön. Juulia oli jo huomannut tilanteen ja sulkenut ikkunan sekä kuivaili työtasoa. Lähdimme kääntämään kurssia kohti saarta, mutta miksi se näytti niin oudolta? Taas tarkistus kartasta ja Helsingholmin saari olikin vasta seuraava, tämä oli Sandö. Tässä tilanteessa kippari teki päätöksen että moottori otetaan käyttöön ja niinpä huristelimme kovassa aallokossa viimeisen etapin sataman suojiin.

Pähkinäinen - Teersalo - Parattula - Houtsala

 

Tänään oli upea purjehduskeli! Aurinko paistoi, oli lämmin ja tuulta noin 6-7 m/s. Tuuli oli meille vastainen eli kryssituuli, mutta vene nousi hienosti tuuleen molempien purjeiden ollessa ylhäällä. Nyt kippari hoiti purjehtimisen, joka oli sinänsä vaivatonta; samalla halssilla mentiin melkein koko matka eli noin 14 mailia, vasta lopussa piti genoaa skuutata toiselle puolelle.

Näin ollen kipparitar sai ottaa päiväunet sitloodan penkillä laivakoira Tico kainalossaan, kun päivän lounas oli ensin valmistettu vinoissa olosuhteissa ja vähäiset tiskit tiskattu. Onneksi Juulia auttoi kuivaamisessa, astiat eivät olisi kaltevalla pöydällä kauaa pysyneet. Yksi veneilyn ja veneessä asumisen parhaita puolia on se, että kotityöt rajoittuvat vain noin parinkymmenen neliön kunnossapitoon. Halutessaan voi ruokailla myös kertakäyttöastioista ja muutoinkin tiskaus on minimissä. Ruoan valmistukseen on kaikilla aikaa osallistua, monesti miesväki grillaa ja naisväki hoitaa salaattipuolen. Leppoisaa yhdessäoloaikaa jää siis paljon, päivän purjehdusetapin jälkeen ja monesti myös sen aikana.

 

 

Viime blogi-päivityksen jälkeen purjehdimme Pähkinäisistä Teersaloon, jossa vietimme yhden illan ja yön kavereidemme seurassa. Sain hieman opetusta reitin suunnittelusta niin, että kompassi-suunnat laskettiin merikortista erannot huomioiden.

 

 

Ja tuttuun tapaan noin 11-12 aikaan siirtyminen seuraavaan paikkaan, joka oli Parattulassa Peterzenin vierasvenesatama.

 

 

Illalla bändi soitti rannassa mukavaa musaa ja päästiin vähän tanssahtelemaankin.

 

 

 

Tänään kävelimme Kustavin savipajalle, jossa on myös muuta katseltavaa, mm. hopeasepän paja. Elokuun päivä on ollut kuuma ja helteinen, varsinkin mantereella ollessa. Merellä ei koskaan ole tukahduttavan kuumaa.

Hyvästelimme jälleen jonkin aikaa kanssamme maileja taittaneet ystävämme ja aloitimme jälleen kerran nautittavan merimatkan.

 

 

 

Pian vapautuu Houtsalan rantasauna käyttöömme, siis saunakamppeita pakkaamaan! Mereen pulahdetaan myös varmasti!

Huomiseen!

Stenskäristä Pähkinäisiin

Nyt sai nukutuksi hyvin. Aamulla herättiin taas auringonpaisteeseen. Kaikki hyvin.
Stenskär oli kyllä todella viehättävä ja kaunis sekä hyvin hoidettu saari.

 

Sieltä lähdimme ostettuamme saaren antimia puodista muonavarastoihin.

 

 

 

Reittisuunnitelma valmiiksi, huomioiden mahdolliset sillat ja voimalinjat. Seuraava etappi olisi Pähkinäinen, jossa jo tänä kesänä Obelixilla kävimmekin. Mailit laskettiin merikortista; edessä olisi reilun 20 mailin purjehdus. Keskimäärin 5 mailia pääsee matkaamaan tunnissa, joten aikaa kuluisi noin nelisen tuntia. Tuulten ja sateiden tsekkaus netistä, sisällä kaikki tavarat kaappeihin ja ovet lukkoon, muutoin jotain voi särkyä veneen kallistuessa...tästäkin on kokemusta.

 

 

Tuulta oli aluksi 6-7 m/s, iso nostettiin kokonaan ja genoa vedettiin ulos. Pian pääsimmekin hyvään vauhtiin, tuuli oli vastainen eli kryssillä mentiin. Ajoin satamasta ja olin ruorissa ehkä ensimmäisen tunnin ajan.  Vene kallistui hienosti tuulen tarttuessa purjeisiin ja vauhtia oli maximissaan 7,1 solmua. Ohjatessa muistin saamani neuvot; keulan pyrkiessä nousemaan tuuleen, annetaan peräsimellä vastusta ja odotetaan, kun keula lähtee alas, hellitetään. Hienovaraista säätöä, ei isoja liikkeitä, niin alus kulkee mahdollisimman suoraan. Tunsin miten peräsimen liike vaikuttaa kulkuun ja vauhti lisääntyy. Vau!
Juhan ollessa ruorissa minä vuorostani hoidin skuuttaamisen. Vedimme ison skuuttiköyden styyrpuurin puoleisen vinssin kautta genoan paapuurin puoleiseen vinssiin kiinni. Näin saatoin istua ylempänä olevalla laidalla ja samalla, veneen äärimmilleen kallistuessa, löysätä ja taas kiristää skuuttia. Vauhtia riitti ja meno oli nautittavaa!

 

Nauvon ja Korppoon välinen sola vei tuulen ja genoa pyöri puolelta toiselle. Mutta taas isommalla aukealla, myötäisellä, saimme virsikirjalla yli 7 solmun vauhdit. Teinityttömme ilmoittautui vapaaehtoiseksi kokiksi ja nautimme lounaan matkan aikana.

Näin päivät tässä lajissa vaihtelevat ja purjehtiminen saaristossa oli jälleen tänään nautittavaa ja rentouttavaa.

 

Nyt on uitu ja saunottu, korttipeliporukka odottaa viereisessä paatissa. Hyvää yötä!

Jännitystä matkassa

Yöllä heräsin ukkosen jylinään ja salamointiin. Kvantit vinkuivat ja tuuli ujelsi mastossa. Juha pomppasi ylös sängystä ja lähti varmistamaan köysien pitävyyttä. Hetken kuluttua valpas kipparimme palasi hakemaan lisäköyttä varmistamaan että keula pysyy kiinni kalliossa. Tuuli sen kuin yltyi ja alkoi sade, joka voimistui rankkasateeksi! Onneksi olimme illalla vaihtaneet puolta suojaisammalle pohjoisrannalle!
Aamulla mietimme, miltä teltoissa yöpyneistä melojista oli mahtanut yö tuntua, varsinkin kun matkassa oli mukana aivan pikkulapsi, ehkä 3-4 vuotias.
No, aamusella tuli vielä toinen, pienempi saderintama, mutta sitten alkoi kirkastua. Tuulet tarkistettiin netistä ja ennuste tänne oli 8-11 m/s lounatuulta. Suunnitelma oli että sillä noustaan Kökariin, muutama tunti purjehdusta.

 

Harjoittelin lähdössä taas ajamista ja ankkurin nostamista, onnistui! Juha hoiti keulan. Aluksi moottorilla eteenpäin, jotta päästään pois rannan tuntumasta ja voidaan nostaa purjeet. Tuulimittari näytti aina suurempaa lukemaa, mitä enemmän ulapalle päästiin. Tuulen ollessa 10-11 m/s päätimme nostaa ison purjeen kakkosreiviin eli käytössä siitä olisi pienin mahdollinen pinta-ala.

Nosto onnistui vielä ihan hyvin. Vaahtopäistä aaltoa oli silmänkantamattomiin. Tuuli oli vastainen, monesti juuri tuollainen kryssituuli on paras ja vie venettä hyvin eteenpäin, mutta nyt vene ei noussut tuuleen eli emme juuri liikkuneet. Kippari ryhtyi ajaessani vetämään genoaa hieman esiin, jotta matka taittuisi. Silloin alkoi tapahtua! Voimakas tuuli pääsi riuhtomaan skuuttiköysiä niin, että ne pääsivät irti. Köysien päissä pitäisi aina olla solmut - kasit - jotta ne pysähtyvät viimeistään solmukohdasta skuuttipisteeseen. Olen yleensä aina ne tehnytkin, mutta nyt jostain syystä toisesta köydestä kasi puuttui. Eli köydet riuhtoivat tuulen voimasta ilmassa ja sotkeutuivat. Purje lepatti holtittomasti. Lisäksi huomasin vielä yhden ylimääräisen köyden lentävän korkealla ilmassa irtonaisena. Vaikka seisoimme toisistamme metrin, parin päässä, toisen ääntä oli vaikea kuulla. Niin kova meteli tulee tuulesta ja lepattavista purjeista! Hetken aikaa oli hässsäkkää. Minä yritin pitää Laureenaa vastatuulessa, jotta Juha saisi köysistä kiinni. Ruori oli jo niin vasemmalla kuin sen saattoi pyörittää ja silti kurssi ei tahtonut pitää, vaan tuulen voima työnsi venettä kääntymään pois kurssilta. Käynnistin moottorin, jotenkin Juha sai genaakkerin falli-köyden kiinni. En tarkalleen muista, missä järjestyksessä kaikki tapahtui, mutta lopulta köydet olivat selvät ja kiinni ja olimme kääntäneet kurssin myötäiseen, jolloin meno aina rauhoittuu.

Sekä yöllisen ukkosmyräkän valvottamana että tuon tilanteen pelästyttämänä halusin rantaan, ehdottomasti sinne mistä lähdetiinkin! Onneksi Juha sai rauhallisesti minut suostumaan matkan jatkumiseen, muutoin reissumme olisi topannut tuohon luonnonsatamaan tai tuttuihin satamiin. Teimme uuden suunnitelman kohteesta ja otimme kurssin ylös pohjoiseen.

Tuuli oli voimakas, 12 m/s meno oli muuten rauhallisen tuntuista myötätuulesta johtuen, mutta takaviistosta tulevat isot aallot heiluttivat paattia puolelta toiselle. Harvoin on purjeveneemme keinunut noin! Puhelu "tukihenkilölle", Juhan rauhoittava jutustelu ja ajatuksen voima (kohta päästään saarien suojaan) rauhoittivat myllertävää mieltäni, jossa pelko ja jännitys oli äänessä ja luottamus häviämässä.

 

 

Jälkikäteen ajateltuna olotilaani auttoi myös se, kun ryhdyin Juhan avuksi navigoimaan kartasta. Pidin koko ajan tarkasti silmällä, missä kohdin reittimme kulkee ja juttelin kipparin kanssa yhdessä siitä, mitä merimerkkejä edessä on tulossa ja minkä reitin milloinkin valitsisimme.

Kaiken kukkuraksi ylsi aalloista heitti vielä vedet sitloodaan niin, että Juulia kastui kokonaan. Tyttären hyväksi pitää mainita, että hän oli varsin luottavaisella mielellä koko ajan, eikä sanojensa mukaan pelännyt. Ticokin oli hiljaa, eikä haukkunut, niin kuin joskus muiden äkisti touhutessa voi käydä. Juha ei hermostunut tai mielestään myöskään pelästynyt missään kohtaa. Omasta mielestäni, vaikka pelästyin ja jännitin jonkin matkaa, jostain kumpusi taas luottamus ja itselleni ominainen positiivisuus takaisin, eikä huumorikaan kokonaan unohtunut. Kiitos hyvän tiimin ja myös couchimme, jolle voi aina soittaa!

No, todellinen elämys oli siis tämän päivän purjehdus, rantauduimme Stenskäriin, siinäkin pientä kommervenkkiä syntyi kun poijuhaka irtosi poijusta kesken rantautumisen. Mutta veneilijät auttavat aina toisiaan; naapuriveneestä lähdettiin kumiveneellä tilannetta korjaamaan ja laiturissa vanhemmat herrasmiehet pitivät keulaa aloillaan sekä tsemppasivat minua kovasti! Eivät ole kuulemma koskaan nähneet noin upeaa poijuun kurotusta! Heh!

 

Tämä saari on kaunis, upea luontopolku ja siisti sauna sekä tunnelmallinen rantapuoti. Täällä oli hyvä lepuuttaa päivän rasitukset pois ja antaa rauhallisen saariston hoitaa mieltä sekä kehoa.

 

 

 

Vaihtelevat sääolot

Tänä kesänä olemme Juhan kanssa saaneet nauttia molemmat todella pitkistä kesälomista. Niinpä emme nytkään viihtyneet maissa kuin pari päivää, kun jo taas alkoi meri kutsua! Vielä olisi reilusti aikaa seilata minne mieli halajaa! Olemme tosiaan löytäneet yhteisen harrastuksen tästä lajista; pidämme luonnosta olemisesta, varsinkin vedestä, liikunnasta tai toimimisesta ja uusista maisemista!

Sain lauantaina vielä oppia isomman veneen purjehduksesta, kun olin gastina eli vierailevana miehistönä opettajamme ja ystävämme Juhon Obelixissa, sen satamapaikkaa vaihdettaessa. Välillä tuon matkan aikana tuntui jo siltä, että "antaa tuulen vain puhaltaa, vielä kovemmin, kyllä tästä selvitään"!
Vauhdin hurmasta alkaa siis nauttia. Minusta tuntuu että veneen kovasti kallistuessa on paljon miellyttävämpää olla korkeammalla laidalla ja tähystellä eteenpäin ja nauttia! Alemmalla laidalla tuntuu kuin paatti kallistuisi päälle ja huolettaa. Joten ylös vain ja katse eteenpäin!

Ahvenanmaa, sinne teinityttösemme ilmoitti haluavansa lähteä! Meillehän se sopi!
Koska meille inhottavimmaksi asiaksi tässä puuhassa olemme huomanneet jatkuvat kotoa lähtemiset ja tulemiset eli laukkujen pakkaamiset, purkamiset, muonan suunnittelemiset sekä veneeseen että kotiin jäävälle "talonmiehelle", pyykinpesut, koiran tavarat, teinin kamppeet (jotka hän kyllä pakkaa itse, mutta aina tulee pari muuttujaa lisää, kuten kirjastossa käyntiä jne), niin päätimme nyt ottaa coachimme neuvosta vaarin ja laittaa kaiken kuntoon jo sunnuntai-iltana. Lähteä voi sitten vaikka vain veneelle yöksi, niin pääsee heti aamusella matkaan.
Lähdimme kuitenkin vielä illalla noin puoli kahdeksan aikaan liikkeelle, emme ole ennen purjehtineetkaan vielä ilta-auringossa. Otin nyt itselleni uuden haasteen vastaan ja päätin alkaa harjoittelemaan ajamista laiturista sekä laituriin. Lisäksi olen huomannut heikon kohtani olevan reittien suunnittelu ja siihen liittyvä suunnistus,
joten siihen nyt treeniä lisää!
Koin kyllä onnistumista ajaessani Laureenan ulos laiturista ja satamasta! Oli todella kaunista purjehtia kohti auringonlaskua! Vastatuuli ja nousukulma näytti olevan vain 30, mutta niin se vain venhomme nousi tuuleen ja vauhtia tuli hienosti!

 

Tico ottaa matkat jo rennommin, satamaa lähestyttäessä muiden alkaessa touhuta hänkin innostuu, mutta on rauhallisempi kun saa olla irti eikä kiinni. Pystyy silloin paimentamaan ja pitämään lukua.

 

 

Nyt ajoin myös kelluvan kesämökkimme ensi kertaa itse vieraaseen laituriin, hyvä harjoitella kun tuulet eivät osuneet satamapaikkaan ja paikalla ei ollut kuin yksi vene, jonka viereen parkkeerasin.

Kattisaaren saunassa oli leppeät löylyt ja merivesi oli niin lämmintä, kun sinne pulahdimme. Eikä sinilevää. Kynttilän valossa peseytyminen ja paattiin, kyllä uni maittoi!

 

Tänään olemme tehneet matkaa reilut kuusi tuntia. On ollut sekä tyyntä, jolloin moottori on otettu avuksi, että tuulta 8 m/s, jolloin olin jo valmiina ison skuutin luona löysäämään isoa purjetta, jos vene kallistuisi liikaa ja uhkaisi brouchata. Pienensimme genoaa hieman, jolloin matka eteni nätisti kallellaan. Luvattu saderintama saavutti myös meidät ja tuuli tuntui siinä kohtaa yltyvän, joten sateen piiskatessa kasvoja ja tuulen puhaltaessa käänsimme keulan kohti tuulta ja reivasimme ison purjeen ykkös-reiviin eli alemmaksi, silloin purjepinta-ala pienenee ja vene on taas paremmin hallittavissa.

 

 

 

Päätimme kuitenkin pysähtyä läheiseen Tunnhamnin satamaan pitämään sadetta ja keittämään kahvit. Kippari otti myös päiväunet, me naiset koiran kanssa kävimme tuona aikana vierailemassa saaressa asuvan Thelman käsityöpuodissa. Punainen talo, pihalla lammas laiduntamassa ja pienessä porstuassa Thelman kutomia lämpimiä villasukkia sekä muita villatuotteita.

Kun sade oli parin tunnin kuluttua ohi, harjoittelin taas ajamista laiturista; samaan aikaan kun peruuttaa, pitää vetää ankkuriliinasta ankkuria ylös. Juha huolehti mun normi hommat eli keulan ja köydet siellä, fenderit jne...

Aika ok, mutta sitten yhteyslautta Stella tuli kovaa vauhtia pieneen satamaamme. Olisin ehkä pärjännyt, kippari kuitenkin katsoi parhaaksi tulla itse ruoriin.

Täällä merellä näkee niin pitkälle ympärilleen. Nytkin paapuurissa näkyi ylitsemme pyyhkäissyt saderintama ja styyrpuurissa jo sininen taivas ja aurinko sekä ihanat, valkoiset poutapilvet!

 

 

 

Istuin keulapiikissä, ankannokalla ja annoin mielen levätä, kun täysin purjein lipuimme äänettömästi taas kohti aurinkoa.

Yxkären luonnonsatamasta löysimme seuraavan yöpymispaikkamme. Juulia valmisti päivällisen, jonka nautimme heti saadessamme köydet kiinni ja purjeen pussiin.

 

 

Illalla vaihdoimme vielä paikkaa saaren toiselle rannalle, joka oli suojassa tuulelta, näin olisi rauhallisempaa nukkua. Kokki innostui vielä paistamaan banaania ja omenaa pannulla, jonka söimme hunajan ja kookoskerman kera herkutellen!

Tänään taivas ja pilvet ovat olleet erityisen kauniita, sekä muodot että värit!

Huomisiin!

 

 

Hylje - kun sitä vähiten odottaa

Aika rientää nopeasti - olemme jo kotiutuneet tältä purjehdusretkeltä, mutta haluan vielä kirjoittaa muistoja ja ajatuksia meri-elämästämme ja purjehduksesta kummityttömme Kaisan ja oman tyttösemme Juulian kanssa. Miehistömme muut vierailevat jäsenet vietiin nimittäin takaisin Kasnäsiin edellisenä sunnuntaina, josta heidän matkansa jatkui kotiin päin.
Kiitos Susanna, Kalevi ja Konsta - teidän kanssa on aina mukavaa reissata! Tällä ensimmäisellä yhteisellä purjehdusmatkallamme tuulet olivat varsin lempeät, mutta tämä oli turvallinen ja pehmeä aloitus ja tutustuminen merellä vietettävään elämään. Tervetuloa taas uudelleen!

No niin, tyttöjen kanssa matka jatkui Kasnäsin lähellä olevaan Högsåraan. Koska päivä oli jo ehtinyt iltaan, ensimmäinen satama oli täynnä, jatkoimme siis hetken matkaa vielä toiseen satamaan; Kejsarshamniin. Siellä oli hyvin tilaa ja viereemme kiinnittyikin yöksi myös ystävämme Juho miehistöineen, he tekivät matkaa Viroon. Tyttösemme saivatkin naapuriveneestä kätevät matkapyörät lainaksi ja kävivät niillä katsastamassa myös naapurisataman...

Aurinkoinen aamu odotteli meitä kun maanantaina kömmimme ylös kannelle. Reittisuunnitelma tehtiin ja aamupalan sekä Ticon lenkin jälkeen köydet irroitettiin, nostettiin purjeet ylös ja suunnattiin kohti ulappaa. Tuulet olivat edelleen hennot ja tuulen suunta sellainen että kovin pitkälle emme tuulen voimalla pääsisi.

Niinpä otimme kohteeksi noin tunnin matkan päässä olevan, aina yhtä viehättävän Helsingholmin. 

Matkanteko oli nautinnollista; sininen taivas, kimmeltävä meri, hyvä musiikki, kauniit purjeet.

Purjeiden lasku ja rantautuminen sujui ongelmitta. Helsingholmissa olen ottanut tavaksi syöksyä heti köysien kiinnityksen jälkeen pieneen muutaman neliön rantaputiikkiin lukemaan saunan varausvihkoa. Sauna on nimittäin todella varattu! Näin oli nytkin; ainoat vapaat vuorot olivat joko heti vartin päästä tai yöllä klo 23. Joten...nopea purjeiden pakkaus eli iso purje siististi pussiin, purjeen nostin eli falli-köysi kiinni, jotta ei yöllä hakkaa mastoon pitäen meteliä, ja sitten sauna- ja uintikamppeet kassiin ja menoksi saaren toiselle puolelle, ehdottomasti suosikkisaunaani kaikista saariston saunoista, joissa olen tähän asti käynyt! Miten osaisin sen tähän kuvailla; puulämmitteinen kiuas, tuli ja savun tuoksu, saunan pienestä ikkunasta näkyy meri, itse sauna on kauniiden puiden suojassa. Kun siis katsoo löylyn lämmöstä, ylälauteelta merelle - horisonttiin - tuntuu siltä että on jotenkin suojassa tai piilossa, turvassa. Rauhoittavaa. En tiedä onko tuossa jokin yhtymäkohta jonnekkin lapsuusmuistoon, tuttuun ja turvalliseen saunaan.

Tyttöjen kanssa oli niin hauskaa viettää iltaa; olimme piknikillä kallioilla ja pelasimme sirkusta korteilla! Illalla lähdimme vielä katsomaan auringonlaskua saaren länsipuolelle ja kuin sadussa yhtäkkiä edestämme vedestä nousi hylje hengittämään ilmaa! Kuinka onnistunut ilta!

 

 

Tiistaina suuntasimme kohti Rosalaa, josta tytöt vuokrasivat polkupyörät ja kävivät katsastamassa Viikinkikeskuksen - ainakin myymälän osalta. Veneen perästä käytiin uimassa, olimme tarkoituksella kiinnittyneet laituriin niin, että "terassi" eli sitlooda oli ilta-aurinkoa kohti. Ja vielä kortinpeluuta ja nukkumaan!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kotiinlähtö koitti keskiviikkona. Nyt tuulet olivatkin ajoittain jo vähän reippaammat, jotta matkantekoon saatiin vauhdin hurmaa. Vierailijankaan päätä ei silti huimannut, vaan saimme mennä täysillä purjeilla eteenpäin!

 

Kiitos Kaisa! Nautimme siitä että olit kanssamme ja nähdään pian uudelleen!

Viikonloppuna vieraita

Purjehduksesta alkaa olla sen verran kokemusta, että kun kaikki sujuu hyvin, eikä matkalla tapahdu mitään uutta tai ihmeellistä, blogi jää kirjaamatta. Näin kävi viime reissun lopuksi. Pidimme sadetta Pähkinäisissä seuraavan päivän ajan. Sen jälkeen purjehdimme sujuvasti Paraisille, jonne jätimme ystäviemme Obelixin ja pakkasimme auton taas täyteen suunnaten kohti kotia. Juhon ja Sannan seurasta saimme nauttia vielä seuraavaan päivään. Sitten oli taas hyvästien aika - kiitos ikimuistoisesta reissusta ja varmasti kohdataan taas uudelleen!
Liekitettyjä hedelmiä kookoskerman kera, niitä taas äsken nautimme, nyt uudessa ystävä-seurueessa. Saimme kummityttöni vanhempineen ja pikkuveljen kera gastiksi Laureenalle! Tätä reissua on odotettu koska se on jo pariin otteeseen peruuntunut!
Olimme sopineet treffipaikaksi Kasnäsin, siellä tapasimme torstaina illalla. Hyvällä järjestelyllä saimme kaikkien seitsemän hengen matkatavarat sekä muonat mahtumaan hytteihin ja pentteriin (keittiöön). Ensimmäinen yö oli jonkin verran levoton, koska Kasnäsissä oli liikennettä ja veneistä tulevat aallot hakkasivat veneen perää. Mutta aamulla ensikertalaiset vieraamme olivat innolla valmiina lähtöön!
Tuuli oli hyvin mieto, vain 2-4 m/s, mutta pääsimme nostamaan kuitenkin purjeet ylös ja tekemään matkaa tuulen voimalla noin parin tunnin ajan.

Kiinnityimme hienosti Vänön laituriin, aloitteleva mutta sitäkin innokkaampi miehistömme hoiti tehtävänsä ja pääsimme rantaan soittamaan saunavarausta ja katsastamaan paikkoja. Pentterin varastoista loihdittu tonnikala-katkarapu-pasta teki kauppansa ja pian lähdimme kävelemään romanttista maalaistietä kohti Pirjon ja Magnuksen kotoisaa saunaa meren rannalla.

Uimaan ja saunaan, Ticon kanssa shelttityttö Skain tervehtiminen, muutama sana isäntäväen kanssa ja grillaamaan. Magnus kertoi Vänön saarella asuvan vakituisesti 13 asukasta ja taloja olevan viisi.

Kaupalla myyjä mainosti laulu-iltaa, joka järjestettäisiin rennosti kyläkaupan portailla. Sinne! Olihan meillä matkassa vannoutunut kuoro-laulajakin! Harmi vain ettei kyseessä ollutkaan yhteislaulut, mutta jonkin aikaa kuuntelimme ruotsinkielistä duettoa.

Kalamiehemme Konsta kalasteli uimatasolla ahvenia ja muu porukka mitteli taitojaan pelikorttien parissa.

Rauhallisen, hyvin nukutun yön jälkeen kello soi kahdeksalta. Olimme Susannan kanssa kärppänä hereillä, koska olimme päättäneet että tänään saamme laituripaikan suositusta Öröstä. Soitto satamakapteenille, joka kannusti tulemaan paikalle ennen klo 12, jolloin paikalla yöpyneet olisivat lähteneet ja uusia paatteja mahtuisi kiinnittymään laitureihin. Aamupala "hippituotteineen" (kookosöljyä ja lakritsijuurijauhetta luomuna teen joukkoon ym.) ja irti laiturista. Nyt oli aivan pläkä, ei tuulen virettäkään, joten puolentoista tunnin ajo moottorilla Örön linnoitussaareen. Matkalla harjattiin ja trimmattiin Tico "edustuskuntoon",

 

Öröstä voisi kirjoittaa paljonkin, mutta kiinnostuneethan löytävät kaiken tiedon googlesta. Mainittakoon tässä että saari on ollut armeijan käytössä vuoteen 2014 ja nyt kunnostettu palvelemaan veneilijöitä ja muita lomalaisia hulppeine rantasaunoineen ja palveluineen.

Nautimme lounaan seisovasta pöydästä kasarmi-alueella, miehet kiersivät Ticon kanssa luontopolkua ja entisiä varusmiestiloja ja nähtävyyksiä, naiset nauttivat sitloodassa esiin tulevasta auringosta ja teinit ottivat päikkärit.

Selfieitä auringon häikäistessä...

...pokat päähän...

...ja kuvaa lasien kanssa...

Ihana kummityttömme Kaisa.

Miehet suu messingillä.

Ilta on ollut mahtava, rento ja hauska. Taas uidaan ja saunotaan, Kaisa ja Juulia kävivät äitien mallin mukaan soutelemassa ja koko teiniporukka pelasi mm. Qubea.

 

Lempinimiä miehistölle, laulua ja naurua...hyvää yötä!