Ennenkokematon helle-kesä

Tämä kesä on ollut todella aurinkoinen ja helteinen! Lämpötila-mittarimme nousee jatkuvasti +28 asteeseen ja yli! Täällä merellä lämpö ei ole niin tukahduttavaa kuin mantereella varmasti on. Telttakatos toimii sitloodan päällä aurinko-katoksena! Myös sinilevää on tänä kesänä ollut paljon ja aikaisemmin kuin olemme muina kesinä tottuneet. En ollut koskaan ennen nähnyt lauttamaista sinilevää kelluvan vastaan tai että meri näyttää raparperi-kiisseliltä.

Olemme viettäneet useamman yön Björkön ihanassa saaressa, saaren keskellä on järvi, jossa sinilevää ei ole ollut. Eilen vietimme suojaisassa kallio-poukamassa, järvellä, monta tuntia. Välillä kävin hakemassa veneeltä lounasta ja taas jatkettiin auringonpalvomista ja uimista. Taika-pentumme ei ollenkaan huolestu siitä että me tai joku muu lähtee uimaan, kuten Tico tekee. Erilainen paimennus- tai suojelu-vietti siis. Taika on näin ollen
helpompi ottaa mukaan uinti-retkillemme. Olemme aiemminkin vähän kokeilleet, jos Taika innostuisi itsekin uimaan, mutta tänään vasta Taika lähti uimaan pidempää matkaa, kohti Juuliaa. Muutoinkin oli innokas pallolla leikkijä, tosin niin että me heitimme pallon vedestä Taikalle, joka seisoi kallion kielekkeellä.

Olemme Juhan ja koirien kanssa nyt seilanneet 23 vuorokautta putkeen. Keula osoittaa kohti kotisatamaamme. Juulia on ollut mukana vaihdellen. Olemme pysytelleet muutaman tunnin purjehduksen päässä Kemiöstä, joten Kasnäsissä on ollut helppo vaihtaa kokoonpanoa. Vänö -Jurmo akseli on tullut tutuksi ja tuntuu "koti-maisemalta".

Myös Rosalaan on poikettu kauppaan, syömään ja kerran pidettiin siellä yöksi yö sadetta ja ukkosta.

Seuran satamista Hundholmen on ollut myös kätevästi "nurkilla", niin että saunominen ja peseytyminen on voitu suorittaa siellä.

Tänä vuonna tuulet ovat olleet hyvin maltilliset, siihen nähden olemme purjehtineet paljon. Toisaalta olemme viipyilleet satamissa kauemmin kuin muina kesinä, ei päämäärää eikä aikataulua-mentaliteetillä.

Blogia olen kirjoittanut myös vähemmän kuin aiemmin, osaksi syystä että esimerkiksi Björkössä ei juuri ole netti-yhteyttä. Toisaalta en koe enää tarvetta kirjoittaa itse purjehduksesta, purjehdus taitaa olla nyt sen verran hallussa, että uuden asian opettelemisesta ei enää ole kyse. Nyt vain hiotaan ja ylläpidetään opittuja asioita.

Kiitos että olen saanut kokea tämän.

Kyläilyä kesäkodissamme

Torstai-aamun karilleajon aikaansaama säikähtänyt "läheltä piti -tunnelma" vaihtui rentouttavaan ja mukavaan iltaan, jota istuttiin veneen "terassilla" gastiemme Johannan ja Pertin seurassa.

Helsingholmiin oltiin purjehdittu helteessä, muutaman metrisekunnin tuulessa. Päivä kului saarta tutkien; kävelimme saaren toiseen kärkeen ja päivälliseksi söimme Anderssenin hyvin maustettuja savulohi-fileitä. Illan kruunasi monivärinen auringonlasku, jota ihaillessa kaksi hyljettä kävi meitä merenpinnan yläpuolella kurkkaamassa!

Saaren rantasaunan saimme seuraavaksi aamupäiväksi ja vastaleivottua pullaa pienestä kioskista satamasta. Pullakahvit nautittiin matkalla Högsåran satamaan.

Högsåran Farmor's Cafeta ei voi liikaa mainostaa; grillattu kana lisukkeineen oli ihanan erilainen makuelämys! Rapea lehtikaali, raparperin kirpeys ja ruusun terälehdet koristeena!

Kaiken lisäksi talo tarjosi ilmaiset kakku-kahvit, koska kuulemma olimme joutuneet odottamaan annoksiamme kauan!

Lauantaina saattelimme vieraamme kotimatkalle ja täytimme tankit; vettä sekä polttoainetta. Kasnäsin kauppa auttoi täydentämään pentteriä, jonka jälkeen keula kohti uusia seikkailuja!☺

Ilta Borstössä oli hiljainen ja rauhallinen. Pystytimme teltta-katoksen antamaan suojaa paahtavalta auringolta. Saaren pienessä kylässä (muutama talo) teimme kävelyretken ja heitimme palloa, jota koira-kaverit innokkaasti hakivat!

Pohjakosketus

Torstaina, 12.7., se sitten tapahtui; kiville ajo.
Olimme viettäneet leppoisan hellepäivän meille uudessa luonnonpoukamassa. Tutustuimme saari-ryhmään kumiveneellä ajellen; Tico ja Taika nojasivat etutassuillaan kumiveneen reunaan ja roolit olivat selkeät - Ticon tarkkaillessa tilannetta Taika nautti ja haukkaili aallon päältä kuohuvaa vettä suuhunsa.

Saaremme korkean kallion päältä avautui jälleen huikaiseva näkymä; uskomattoman kaunis Suomen Saaristomeri!

Koira-kaverukset saivat kirmailla ja leikki-painia saaressa. Ticosta onkin kehittynyt oikea vuori-kauris liikkeiltään; niin näppärästi se jyrkkiäkin rinteitä hypähtelee ylös ja alas. Taikan kanssa olemme vielä vähän varuillaan, mutta hyvin tuo on näyttänyt enonsa kannoilla pärjäävän!

Torstai-aamuna lähdimme sitten matkaan kohti Kasnäsiä, hakemaan Juhan siskoa miehensä kanssa parin päivän purjehdukselle. Juha ajoi hitaasti kapeaa solaa saarten välissä, minä hoitelin kansihommia eli laittelin köysiä pois lähdön jäljiltä. Yhtäkkiä kovaa kolinaa ja vene pysähtyi niille sijoilleen!!! "Kivellä ollaan!" huusi kippari. Mitään muuta ei sitten tapahtunutkaan, köli oli ottanut kiinni pohjaan. Plotteri näytti tuossa kohdassa syvää vettä, emmekä katsoneet merikorttia, johon tuo veden alainen kivi oli kyllä merkitty! Eli tärkeä oppi jatkoa varten; tutun oloisilla lähivesilläkin on hyvä pitää merikartat esillä. Tuosta kyseisestä väliköstä emme olleet koskaan ennen ajaneet, vaikka lähivesillä oltiinkin.

Kovin pahasti emme kiinni olleet, koska peruuttamalla ja  keulasta heijaamalla Laureena irtosi pohjasta ja pääsimme vieraitamme vastaan. Kaikki oli myös kunnossa Juhan tarkistaessa muutamaan kertaan pilssiä ja kölin pultteja.

Säikähdyksellä siis selvittiin!

Saariston syleilyssä

Tässä vaiheessa lomaa alkaa päästä oikeasti irti arjesta. Joka aamu voi rauhassa valita, mihin suuntaan keulan kääntää vai lähteekö mihinkään. Joka päivä edessä on saariston silmiä hivelevät ja mieltä lepuuttavat maisemat. On hiljaisuutta, kaunista, meren tuoksu ja äänet. Ja vaihtuvat värit. Ei mitään kiirettä tai pakkoa mihinkään. Pakko on vain kuvata - ja silti valokuviin ei saa tallennettua sitä, miltä oikeasti näyttää.

Yläkuvassa Taika-pentumme tarkistaa uutta rantautumispaikkaa.

Alakuva näyttää saman paikan maisemaa ylhäältä kallion päältä.

Tico, 7 v., kaitsee meitä kaikkia lauman jäseniä. Huolehtii ettei kukaan jää ja kaikilla asiat kunnossa. Alakuvissa reitin varrelta tänään; melojia, horisonttia, pilviä, aluksia vierailta mailta.

 Ja tämän hiekkarannan saarestamme tänään löysimme. Päivä on lähes pulkassa, saunan löylyt kutsuvat.

Rentoa meri-elämää

Keskiviikko-aamu oli vielä hieman harmaa, mutta aurinko valtasi yhä enenevää sinistä taivasta vähitellen. Lähdimme matkaan moottorivoimin, koska tuulen voimakkuus oli vähäinen. Poikkesimme ensin pienehköön kauppaan Rosalan TP Marinassa. Kun pentteri oli täydennetty ja koira-kaverit jaloitelleet, irroitimme köydet ja suuntasimme Örön linnakesaareen.

Örössä on aina haastavaa saada satamapaikka, koska saari on niin suosittu, mutta onneksemme yksi alus oli juuri lähdössä, joten pääsimme heiltä vapautuvaan paikkaan! ☺

En ollut aiemmin kiertänyt Örön saaren pohjoiskärkeä; nyt lähdimme Juulian kanssa kävelemään merkittyä patikka-reittiä, Tico ja Taika tietysti mukana. Reitillä oli sekä metsää että niittyä, kallioita ja upeita näköalapaikkoja.

Illalla vielä saunaan ja nopea pulahdus mereen.

Myös seuraava päivä vietettiin rauhassa samassa satamassa; kävelimme nyt porukalla etelä-puolella olevalle hiekkarannalle. Siellä totutettiin pentuamme vedessä kahlailuun: Tico lähtee veteen aina ensimmäisenä mutta veden koskiessa vatsaa, köyristää selkänsä ja kahlaa maihin. Sen sijaan Taika-pentumme tuntuu tässäkin asiassa olevan ronskimpi; ei haittaa vaikka mahanalus kastuu!

Meri-ilma tuntuu aina väsyttävän niin että päiväunet maistuvat varsinkin ruokailun jälkeen. Söimme sataman Bistrossa kalaa ja härkää, jonka jälkeen osa lähti saunomaan ja osa miehistöstä vetäytyi nokosille (hauvelit lukeutuvat jälkimmäiseen). 😉

Perjantaina aamulla Taika herätteli tuttuun tapaan vienosti vingahtaen, joko kävisimme pihalla. Olimmekin suunnitelleet lähtevämme aamulla aikaisemmin matkaan, koska piti lähteä käymään kotisatamassa. Noin 8.30 puettiin jokainen miehistön jäsen pelastusliiviin ja irroitettiin köydet! Nyt tuulta olikin vähän reilummin, max 10 m/s, joten purjeilla päästiin hyvään vauhtiin! Kesän ensimmäiset kallistukset olivat itselleni taas hieman epämiellyttävät, mutta kurssin muutos sai Laureenan jälleen nousemaan pystympään ja matkustus oli itselleni mukavampaa. Koirat haluavat olla aina siellä missä mekin eli sitloodan penkeillä tai lattialla. Pentu olisi välillä tahtonut leikkiä, Ticon torkkuessa vakio-paikallaan.

Lounas nautittiin matkateon aikana; pastaa, tonnikalaa, oliiveja, sipulia, kookoskermaa...

Neljän ja puolen tunnin purjehduksen jälkeen saavuimme satamaan, kävimme asioilla ja lähdimme vielä reilun tunnin legille seuran saareen. Tässä aurinkoisessa saaressa olemme viihtyneet myös tämän koko päivän; paikalla on leppoisaa ja mukavaa seuramme jäsenistöä, saaren kallioilla ja metsässä voi retkeillä koirien kanssa ja tietysti saunotaan ja uidaan! Vesi on kylmää!

Parhaillaan paikalla on neljä koiraa, monissa veneissä matkustaa myös laivakoira!☺ Taika saakin tilaisuuden tutustua toiseen pentu-koiraan; kääpiösnautseri Viiviin, joka ensin vaikuttaa Taikan mielestä pelottavalta! Pari tutustumista ja Taika uskaltautuu haistelemaan, josta seuraa leikkiinkutsu! Hieno juttu; taas opittiin ihmeellisestä maailmasta jotain lisää!🐶

Kesäloma 2018

Kesän 2018 purjehdusloma korkattu! Tänä vuonna toukokuu oli todella aurinkoinen ja helteinen! Samoin kesäkuussa; ilmat hellivät Juhannusta lukuunottamatta lomalaisia ja työssä kävijöitä. Muutamana viikonloppuna mekin nautimme Laureena-kesäkotimme lipuessa laineilla, osa viikonlopuista vietettiin ystävien kanssa erilaisten juhlien merkeissä.
Miehistömme on lisääntynyt talven aikana yhdellä veikeällä persoonalla, nimittäin laivakoiria on nyt kaksi! Sheltti-pentumme Taika muutti kotiimme viikkoa ennen Joulua ja on jo siis 8 kk:n ikäinen. Taika asennoituu veneellä matkustamiseen varsin luottavaisin mielin, Tico-enon näyttäessä mallia. Nyt murrosikäisenä kaikki uusi epäilyttää hieman ja siitä hälytetään laumaa: " Huomio, meressä takavasemmalla outo musta-keltainen keppi pystyssä!" Kiitämme ilmoituksesta ja kerromme ilmiön olevan eteläviitta, jolloin innokkaan utelias pentumme taas asettuu.

Tasaisen harmaa sadepäivä, kuten tänään, vietetään veneessä ruokaa laittaen, lueskellen, torkahdellen... Koira-kaveritkin ottavat rennosti, välillä käydään saaressa haistelemassa tai juostaan hakemaan keppiä. Illan kruunaa oman pursiseuran leppeä-löylyinen sauna! Uusi kiuas antaa kosteat mutta sopivan täpäkät löylyt, joista laskeudutaan 15 asteiseen meriveteen vilvoittelemaan, höyryn noustessa iholta ilmaan.

Nyt hetki radiota kuunnellen, veneen lämppärin huristessa taustalla. Aamulla sade on ohi ja matka jatkuu seuraavaan kohteeseen.

Hyvää yötä!