Vene mökkinä

Lomaa vielä jäljellä. Ilmojen luvataan taas lämpenevän. Laureena saa miehistökseen muun perheen kuopusta lukuunottamatta. 

Paikallisesta marketista paljon vihanneksia, vähän lihaa, sieniä, tortilloja,kalaa ja matkaan!

Tuuli on täysin vastainen joten moottoriveneilemme pursiseuramme kauniiseen saareen. Perillä tuttu venekunta; mukavaa jutustelua, savuporokeiton nopea lämmitys, kalastusta ja koiralenkkejä korkealle kalliolle. 

Nyt korona-aikaan seuran saaren saunassa löylytellään miehistö kerrallaan. Meille huikataan vapautuvasta saunasta ja niin pääsemme ensin nauttimaan saunan kosteasta löylyistä ja sitten meriveden virkistävästä vaikutuksesta sekä keholle että mielelle.

Saunomisen jälkeen grillataan, keitetään uudet perunat ja valmistetaan värikäs salaatti. 

Rentoutunein mielin katselemme auringonlaskua ja tarinoimme "naapureiden" kanssa kallioiselle rannalle rakennetulla kaarevalla laiturilla. 

Maanantai-aamuna on ihana herätä merellä. Seuraava maanantai onkin jo työpäivä ja herätys tyystin erilainen. Olemme yöpyneet saaren laitureista länsipuolella, koska ennusteet lupasivat yöksi kohtalaista tuulta kaakosta. Yö on rauhallinen ja nukumme hyvin.

Puoli yhdeksän aikaan ylös, suomen lippu veneen perään ja Ticon & Taikan kanssa metsään kallioille. 

Tutkailemme pilvien ja tuulten suuntaa, vapaat kädet päättää, mihin veneen keula tänään kannattaa kohdistaa. Vai jäisikö vielä paikoilleen?

Aamupalan jälkeen alkaa ajatus jäämisestä toiseksi yöksi samaan saareen voittaa. Mikäpä täällä ollessa? 

Päivä on pilvinen mutta melko lämmin. Rauhallista rinnakkaiseloa. 

Laineen liplatusta ja lintujen elämää.

Uistelua ja uimista.

Lueskelua ja rentoa matkapelien pelaamista.

Lounaaksi tortilloja broilerilla, sipulilla varsineen, salaatilla, tomaateilla sekä kastikkeilla. 

Illallisella paistetaan sieniä. 

Olemme pitäneet webastoa eli veneen lämppäriä hetken päällä nukkumaan mennessä ja toisen kerran aamulla ensimmäisen koiralenkin aikana. Näin lämpötila on ollut meille sopivan viileä nukkuessa ja mukavan lämmin aamupala-pöydässä. 

Tänään taivas on ensin pilvinen mutta aamiaisen jälkeen jo alkaa pilvipeite rakoilla ja kapuamme alhaalta salongista ylös laiturille rupattelemaan. 

Molemmat naapuriveneet jatkavat matkaansa. Me katselemme hetken upeaa merikotkaa liitelemässä suoraan yläpuolellamme ja päätämme lähteä soutelemaan.

Koska Ahti ei tällä reissulla suonut antejaan, kaivamme lohifileen jääkaapistamme esiin ja syömme hyvän lounaan.

Joskus purjehdusreissu muistuttaa enemmän mökkireissua, kuinka hienoa että pursiseuran jäsenyydellä saa vapaaseen käyttöönsä tällaiset puitteet!

Kiitos Salon Pursiseura! 

Saaripaikan nimi uusin, Matin tekemin, kirjaimin. 

Yllättävä löytö ja parasta purjehdusta

Bodössä kävelimme illalla vielä luontopolun. Kolmisen kilometriä, joka tuntuu pidemmältä, ehkä vaihtelevan maaston ja joidenkin polussa olevien  jyrkkien kohtien vuoksi. Pitää katsoa mihin astuu ja käyttää jalkalihaksiaan. Polun  varrella oli tuttuun tapaan luonnosta kertovia kylttejä; mäntyjen kerrottiin olevan vallitseva puulaji täällä saaristossa. Totta, mäntymetsien korkeat hongat muuttuvat käkkärämännyiksi, mitä kauemmas merelle mennään. Opastetaulun mukaan myös ne käppyräisimmät männyt voivat olla satoja vuosia vanhoja. Mänty kuulemma kiertyy rungostaan vasemmalta oikealle silloin, kun se joutuu kasvamaan haastavissa olosuhteissa. Silloin rungosta tulee vahvempi. Tätä en ole tiennyt. Ihmeellinen luonto.

Bodöstä vielä sen verran että siellä tilasimme rantaravintolasta kunnon burgerit, pihvi saaristossa tuotettua luomulihaa. Vaikka ravintolan pöydät pihalla ja terassilla eivät vaikuttaneet olevan täysi, odotusajan kerrottiin olevan tunnin verran. Täällä meillä on vain aikaa, joten tunti kului helposti istuskellen ja kaunista maisemaa ihastellen.

Miedot tuulet jatkuivat seuraavana aamuna ja päätimme ajaa vain noin tunnin verran läheiseen Björköön saareen. Björkö on jo aiemmin ollut meille hieno löytö; sileät ja korkeat kalliot, joiden laelta upeat näkymät joka ilmansuuntaan. Syvälle saaren sisään työntyvä merenlahti, joka kapeana poukamana antaa suojan pohjois-, itä- ja länsituulelle. Kalliot nousevat merestä jyrkästi, jolloin rantaan on helppo tulla myös kölin osalta. Kaiken huipuksi kallioiden keskellä on pyöreähkö järvi kuin laguuni! Tämä paikka on veneilijöiden keskuudessa hyvin suosittu.

Saaressa odotti todellinen yllätys; uusi cafe! 

Olin tottunut pitämään Björkötä luonnonsatamana, enkä ollut ollut tietoinen vanhoista rakennuksista ja tilasta syvemmällä saaressa. Siksi hämmästyin, miten ja mihin kahvila on voitu perustaa. 

Yllätykset kasvoivat kun vanhan kantatorpan entisöijäksi ja elvyttäjäksi osoittautui iloinen ja eloisa nuoripari Salon Halikosta: Tiia ja Santeri! Hienoa ja hyvä nuoret! Pihapiirin välittömään tunnelmaan toivat oman säväyksensä vapaana käyskentelevät ponit!

Tältä tilarakennus oli näyttänyt vielä marraskuussa.

Santeri kertoi saaren historiaa, kantasuvusta ja 12-lapsisesta perheestä. Tiia esitteli kahvilan puolella tuoreita leivonnaisia, joista saimme myös silmänruokaa puiden katveessa herkkuja nauttiessamme. Tämä elämys kruunaa koko saaren!

Loppupäiväämme kuului tietysti myös uintia, kävelyä saaren ympäri ja ruoanlaittoa. 

Jos eilinen oli yksi parhaista saaripaikoista, tämä päivä tarjosi yhden parhaista purjehduspäivistä!

Tuulta oli sopivat 6-7 m/s. Molemmat purjeet nostettiin kokonaan. Sekä taivas että meri täydellisen sinisiä ja violetteja. Aluksi noustiin eli purjehdittiin vastaiseen. Silloin tuuli tuntuu aina vähän kovemmalta kuin onkaan. Purjeet trimmataan tiukemmalle. Pian saavuimme väylälle, jota pitkin lähdettiin itään. Tällöin kurssi muuttui ja tuuli kääntyi sivulle taakse. Myötätuulessa meno rauhoittuu ja tuntuu lämpimämmältä. Purjeita löysätään. 

Helposti käy niin että Juha on kapteenina useimmiten ruorissa. Olemme kuitenkin pyrkineet huolehtimaan siitä että myös minä saan kokemusta ohjaamisesta. Turvallisuuden maksimoimiseksi on hyvä että osaan tarttua ruoriin ja lukea merimerkkejä, käyttää navigaattoria ja lukea purjeita. 

Tänään otin vastuun kurssin pitämisestä ja vastaantulevien väistämisestä, Juhan ottaessa minun roolini pentterissä sekä tähystyksessä. 

Purjehdimme usean tunnin ajan ja nautimme! Mikä muu kulkuneuvo antaa tällaisen mahdollisuuden olla samalla ympäröivän luonnon helmassa ja matkata kohti määränpäätä? Kallioluotojen lähellä kuulimme lintujen laulavan. Toisista veneistä tuli aaltoja jotka keinuttivat venhoamme juuri sopivan mukavasti. Vilvoittava tuuli iholla ja auringon lämpö, veden solina tuulen kuljettaessa meitä eteenpäin. 

Jäimme vierasvenesatamaan, josta ravintola ja kauppa on suljettu pari vuotta sitten. Täällä on kuitenkin pieni kioski, sauna ja suojainen satama. Nostamme pappatelttamme katoksen aurinkosuojaksi ja otamme illan vastaan täydellisen irti arjesta. 

"Ei tarvitse tehdä mitään"

"Mä yritän laittaa hanttiin!" huusi saavuttamamme purkkarin kippari hymy huulillaan. Eilen purjehdimme sivumyötäisellä eli slöörillä, venhomme kulki mukavasti ja tasaisesti eteenpäin.

 Purjehtijoita näkyy nyt paljon, kertasimme Juhan kanssa taas väistämisvelvollisuutta koskevat purjealusten säännöt. Jos tuuli tulee eri puolilta, se jolla tuuli on vasemmalta, väistää. Kun aluksilla sama tuuli, tuulen puolella oleva väistää. 

Saavuttamamme alus kulki pitkään kanssamme rinnakkain. Aina kun Laureena pääsi veneen mitan edelle, taakse jäänyt vene purjeineen vei tuulen purjeiltamme ja olimme taas rinnakkain. Naapuri -kippari huuteli ottavansa oppia miten olemme purjeet trimmanneet. Oho! Kiva jos olemme jo mallina ja apuna jollekin. Onhan tämä laskujeni mukaan kuudes kesämme purjehtijoina ja paljon olemme purjeita käyttäneetkin. 

Lopulta Laureena pyyheltää vierustoverin ohi ja määränpäämme lähestyy. 

Stenskär - olen somesta alustavasti lukenut että täällä odottava uusi sauna on saariston helmi. Laiturilla odotellaan täälläkin ja otetaan kohteliaasti köydet vastaan. Vene kiinni ja konttoriin; vanhaan siistiin vajaan, josta saa perunoita, salaattia, sipulia ja leipää. Pentterissämme on sen verran hyvin muonaa että kyselen vain saunavarausta, "Sopiiko klo 14?". Kyllä sopii! Kaksi tuntia koirien kanssa kävelyyn siistissä ja perinteisessä miljöössä, pientä suolapalaa ja saunaan. 

Sauna on maineensa veroinen! Merinäköala, katettu kulku uimaan, kaunis pukuhuone, terassi,oma rauha. 

Saunapolkua takaisin kävellessä olo on virkistynyt ja rento. Tulee mieleen tunnemuisto lapsuudesta, ympäristö houkuttelee monine aistielämyksineen palaamaan ajassa taaksepäin. Peltoangervon tuoksu, heinäsirkat, maalaistunnelma, peltotien varrella kasvavat niittykukat, veden solina.

Tältä se parhaimmillaan saaristossa tuntuu, paluu lapsuuden kesiin, vaikka emme saaristossa asuneetkaan. Kuin olisimme ajelehtineet ajassa taaksepäin. Arkiasiat kaukana mantereella. 

Kiitollinen siitä että emme asu pelkästään lähellä merta vaan myös lähellä ainutlaatuista ja idyllistä saaristoa. Tätä tunnelmaa ei saa muualta. Eikä tänne pääse kuin veneellä. 

Kiitos!

Liityin fb:ssä venekokkailua -ryhmään. Olisi kiva saada uusia vinkkejä, mitä laittaa retkillä ruoaksi. Tänä kesänä olemme laittaneet paljon herkkusieniä. Niinpä nytkin, uimisen jälkeen, paistetut sienet ja sipuli maistuvat. Salaatin päälle Sepon suosittelemaa sweet chili - kastiketta. Nam!

Illalla kävelemme Ticon ja Taikan kanssa luontopolun. Kallioita, näkötorni ja lampaat, jotka kylläkin väistävät tieltämme ensimmäisen haukahduksen kuultuaan.

Näkötornin maisemaa.

Tunnelma rannassa on hyvin rento. Tulevia venekuntia opastetaan ystävällisesti löytämään paikka jo melko täydessä laiturissa. Naapuriveneiden miehistön kanssa rupatellaan. Hauska kuunnella eläkeläisten - yli 70-vuotiaiden - kokemuksia ja ajatuksia merillä olosta. Ehkä mekin Juhan kanssa vielä...

Auringonlasku on niin tyyni ja kaunis! Veden pinta väreilee hieman. Kunpa voisin tämän kaiken tallettaa itselleni, tulevien pimeiden syyspäivien varalle!

Uusi aamu, uudet tuulet! Yksi tämän harrastuksen mielenkiintoisia puolia on juuri vaihtelevuus. Meri näyttäytyy eri olosuhteissa niin eri näköisenä ja antaa hyvin erilaisia kokemuksia purjehduksesta. Tietysti pääsemme myös vaihtamaan maisemaa joka päivä, niin halutessamme. Meri ja vesi, rauhoittavana tai haastavana elementtinä on kuitenkin aina läsnä, aamun ensi hetkistä iltaan saakka ja myös läpi yön.

Tänään meri oli tyyni.

Pläkä keli on ihmeellinen. Iso meri aivan hiljaa. Näillä keleillä koiruleillakin on lupa käydä kannella. Tico otti pienet päiväunet varjossa. Matka määränpäähän moottorivoimin kesti noin nelisen tuntia, en tiedä tarkalleen, täällä ei juuri kelloa katsota. Olimme liikkeellä melko aikaisin, kapteeni tuumasi että alamme lähestyä eläkeläisten rytmiä; aamulla klo 7 ei enää väsytä. 

Nauttimisen ohella ehtii nyt myös tekemään pientä siivousta, miehistöä kun ei purjeiden säätöön tarvita. Lemmikit saivat harjauksen ja pientä purtavaa kahvin kera nautittiin auringon lämmössä.

Olemme harrastaneet veneilyä jo monet vuodet. Silti vieläkin Turun saaristosta löytyy satamia, joissa emme ole käyneet. Olemme ensimmäistä kertaa Bodössä. 

Herttainen käsienpesupaikka.

Naapuri veneestä huikattiin:" Parasta täällä on ettei tarvitse tehdä mitään!"

Juuri niin. 

Takaisin saaristoon

Ja matka jatkuu.
Vene huollettu, akut toimivat ja aurinko paistaa. Lähdemme aamupäivällä takaisin kohti Helsingholmia. Aluksi on vastatuulta, Juha on ruorissa ja minä vaihdan etupurjeen puolta aina käännöksissä. Kryssitään eli mennään siksakkia, jotta voidaan käyttää sivutuulta hyödyksi.
Vaikka kurssimme vaihtuu, tuuli tuntuu olevan vastainen. Pääsemme kuitenkin nousemaan sen verran tasaisesti että ryhdyn kevyen venelounaan valmistukseen. Tomaattisoppaa ja raejuustoa. Keinuva liesi. Kesken  kaiken kapteeni antaa käskyn tulla kannelle; ison purjeen skuuttia löysätään, jottei kallistuta liikaa. Tässä kelissä myös syöminen on hieman haastavaa, onneksi keitto on helppo lusikoida nopsasti.

Neljä ja puoli tuntia ja olemme perillä. Koiramme tykkäävät matkustaa kanssamme sitloodassa, Tico makoilee lattialla ja Taika haluaa seurata menoa kipparin kainalosta.

Helsingholmissa on meille vielä tilaa.  Nälän taas yllättäessä ostamme savustettua siikaa ja nautimme sen kanssa uusia perunoita. 

Tänään olemme nauttineet leppeästä slöörituulesta ja Stenskärin uudesta, upeasta saunasta. Kerron näistä tuonnempana. 

Hyvää yötä!

Elvyttävä saaristo

Högsåran hiekkateitä on mukava kävellä ja nauttia saaren tunnelmasta. Vanhat puutalot ja puutarhat sekä tietysti Farmors Cafe ihastuttavat aina. Myös lossirantaa oli kunnostettu; uusi laituri ja kaunis maisemointi värikkäiden talojen muodossa. Kaunista!

Yksi vanhoista venevajoista oli muutama päivä sitten sortunut mereen. 

Seuraavana aamuna reippaat tuulet jatkuivat. Molemmat purjeet ylhäällä purjehdimme vain lyhyen etapin Helsingholmin satamaan. Juuri rantautuessa tuli vähäinen sadekuuro, mutta muutoin oli poutaista. Helsingholmin metsissä ja rannoilla kävelylenkki ja tietysti kauniiden maisemien kuvaamista. 

Helsingholmin rantasauna on aina varattava mahdollisimman varhain, muutoin saunominen menee sivu suun. Parina vuonna Suomen parhaaksi veneilijöiden saunaksikin valitun saunan ikkunasta näkee suoraan merelle. Sileitä ja kauniin juovikkaita kallioita pitkin tassutellaan mereen uimaan. 

Tänä vuonna harmillisesti ukkonen oli aiheuttanut vian, jonka johdosta makeaa vettä ei tullut saunaan ollenkaan. Toivottavasti ukkosvaurio saadaan pian korjatuksi, saunan ja sitä ympäröivän luonnon tunnelma käkkyrämäntyineen on ainutlaatuinen.

Saunan kallioilta avautuu horisontti, jota katsellessa silmä ja sielu lepää. Merellä näkee muutoinkin hienosti pilvirintamat ja säiden vaihtelut.

Viereemme satamassa rantautui vanha, iso kauppa-alus! Mahtava näky! Kapteeni kertoi purjelaivan olevan Naantalista ja sitä kunnostanut porukka oli "palkkioreissulla". 

Yöllä nukutti hyvin laineiden kevyesti liplattaessa Laureenan kylkeen.

 Taika ilmoitteli 6.30 että voisi olla aika käväistä ulkona. Aamuauringossa on kyllä omanlaisensa tunnelma. Avara ja valoisa mäntymetsää otti meidät vastaan linnunlauluineen. Aaltojen kevyt solina rantahiekassa, hyvä olo. 

Venekunnat ovat hyvin avuliaita toisiaan kohtaan ja niin pienissä kuin suurissakin tilanteissa apua annetaan sekä myös pyydetään. Nytkin naapuri veneestä koputettiin varovasti ja kysyttiin lainaksi purkinavaajaa. Toiselta puolelta huikattiin snorkkelia, jotta kapteeni pääsee tarkistamaan potkurissa olevaa häiriötä. Tällä kertaa meiltä löytyi molemmat. 

Aloimme valmistautua lähtöön, tarkoituksena ottaa määränpääksi seuran saaripaikka, jota kutsutaan lempinimellä "Rölli". Tavarat paikoilleen jotta eivät putoile veneen kallistellessa, lämpimät vaatteet, koirille ja itselle pelastusliivit, aurinkorasva, hanskat käteen. Vaan eipä lähtö onnistunutkaan. Starttiakun virta vähissä. Vikaa etsimään. Laureenassa on kuitenkin kaksi aurinkopaneeliakin, joten virtaa on aina riittänyt. Myös hupiakuista kaksi näytti olevan sökönä. Onneksi Juha sai kaapeleiden avulla moottorin käyntiin, mutta sen verran muutimme reittisuunnitelmaa että käänsimme keulan kohti kotisatamaa. Tuulenvoima olisi meidät kyllä kotiin asti puhaltanut, mutta varmuudeksi käytimme myös moottoria. Olisi ikävää jos moottori ei keskellä merta käynnistyisikään, sitä kun voidaan tarvita esimerkiksi hätätilanteissa.