Viikonloppuna vieraita

Purjehduksesta alkaa olla sen verran kokemusta, että kun kaikki sujuu hyvin, eikä matkalla tapahdu mitään uutta tai ihmeellistä, blogi jää kirjaamatta. Näin kävi viime reissun lopuksi. Pidimme sadetta Pähkinäisissä seuraavan päivän ajan. Sen jälkeen purjehdimme sujuvasti Paraisille, jonne jätimme ystäviemme Obelixin ja pakkasimme auton taas täyteen suunnaten kohti kotia. Juhon ja Sannan seurasta saimme nauttia vielä seuraavaan päivään. Sitten oli taas hyvästien aika - kiitos ikimuistoisesta reissusta ja varmasti kohdataan taas uudelleen!
Liekitettyjä hedelmiä kookoskerman kera, niitä taas äsken nautimme, nyt uudessa ystävä-seurueessa. Saimme kummityttöni vanhempineen ja pikkuveljen kera gastiksi Laureenalle! Tätä reissua on odotettu koska se on jo pariin otteeseen peruuntunut!
Olimme sopineet treffipaikaksi Kasnäsin, siellä tapasimme torstaina illalla. Hyvällä järjestelyllä saimme kaikkien seitsemän hengen matkatavarat sekä muonat mahtumaan hytteihin ja pentteriin (keittiöön). Ensimmäinen yö oli jonkin verran levoton, koska Kasnäsissä oli liikennettä ja veneistä tulevat aallot hakkasivat veneen perää. Mutta aamulla ensikertalaiset vieraamme olivat innolla valmiina lähtöön!
Tuuli oli hyvin mieto, vain 2-4 m/s, mutta pääsimme nostamaan kuitenkin purjeet ylös ja tekemään matkaa tuulen voimalla noin parin tunnin ajan.

Kiinnityimme hienosti Vänön laituriin, aloitteleva mutta sitäkin innokkaampi miehistömme hoiti tehtävänsä ja pääsimme rantaan soittamaan saunavarausta ja katsastamaan paikkoja. Pentterin varastoista loihdittu tonnikala-katkarapu-pasta teki kauppansa ja pian lähdimme kävelemään romanttista maalaistietä kohti Pirjon ja Magnuksen kotoisaa saunaa meren rannalla.

Uimaan ja saunaan, Ticon kanssa shelttityttö Skain tervehtiminen, muutama sana isäntäväen kanssa ja grillaamaan. Magnus kertoi Vänön saarella asuvan vakituisesti 13 asukasta ja taloja olevan viisi.

Kaupalla myyjä mainosti laulu-iltaa, joka järjestettäisiin rennosti kyläkaupan portailla. Sinne! Olihan meillä matkassa vannoutunut kuoro-laulajakin! Harmi vain ettei kyseessä ollutkaan yhteislaulut, mutta jonkin aikaa kuuntelimme ruotsinkielistä duettoa.

Kalamiehemme Konsta kalasteli uimatasolla ahvenia ja muu porukka mitteli taitojaan pelikorttien parissa.

Rauhallisen, hyvin nukutun yön jälkeen kello soi kahdeksalta. Olimme Susannan kanssa kärppänä hereillä, koska olimme päättäneet että tänään saamme laituripaikan suositusta Öröstä. Soitto satamakapteenille, joka kannusti tulemaan paikalle ennen klo 12, jolloin paikalla yöpyneet olisivat lähteneet ja uusia paatteja mahtuisi kiinnittymään laitureihin. Aamupala "hippituotteineen" (kookosöljyä ja lakritsijuurijauhetta luomuna teen joukkoon ym.) ja irti laiturista. Nyt oli aivan pläkä, ei tuulen virettäkään, joten puolentoista tunnin ajo moottorilla Örön linnoitussaareen. Matkalla harjattiin ja trimmattiin Tico "edustuskuntoon",

 

Öröstä voisi kirjoittaa paljonkin, mutta kiinnostuneethan löytävät kaiken tiedon googlesta. Mainittakoon tässä että saari on ollut armeijan käytössä vuoteen 2014 ja nyt kunnostettu palvelemaan veneilijöitä ja muita lomalaisia hulppeine rantasaunoineen ja palveluineen.

Nautimme lounaan seisovasta pöydästä kasarmi-alueella, miehet kiersivät Ticon kanssa luontopolkua ja entisiä varusmiestiloja ja nähtävyyksiä, naiset nauttivat sitloodassa esiin tulevasta auringosta ja teinit ottivat päikkärit.

Selfieitä auringon häikäistessä...

...pokat päähän...

...ja kuvaa lasien kanssa...

Ihana kummityttömme Kaisa.

Miehet suu messingillä.

Ilta on ollut mahtava, rento ja hauska. Taas uidaan ja saunotaan, Kaisa ja Juulia kävivät äitien mallin mukaan soutelemassa ja koko teiniporukka pelasi mm. Qubea.

 

Lempinimiä miehistölle, laulua ja naurua...hyvää yötä!

Opiskelua ja sujuvaa menoa

Brändön Jurmo - sinne eilen illansuussa saavuimme. Rantautuminen meni nappiin, vaikka keulasta laituriin hyppääminen on huomattavasti haasteellisempaa kuin omassa Laureenassamme. Juho ohjasi ja miehistö laittoi poijut, köydet ja poijuhaan kiinni poijuun.  
Saunavuoron saimme klo 21, sitä ennen syötiin pientä suolapalaa ja nostettiin malja reissun onnistumisille sekä epäonnistumisille - aina on opittavaa ja toivottavasti emme tule koskaan valmiiksi. Mitä tehtävää silloin enää olisi?

 

Jep, tällä hetkellä istumme "korkealla", Obelixin kannella, keulassa, patjojen päällä. Auringon laskiessa odottelemme omaa saunavuoroamme ja pulahdusta hyvää tekevään, vilpoisaan, meriveteen. Olemme rantautuneet Pakinaisiin, Pähkinäisten vierasvenesatamaan, joka on Turun kaupungin ylläpitämä paikka. Iltaruoka on grillailtu, pullakahvit juotu saaren kahviossa.

Purjehdus oli tänään(kin) nautinnollista. Tuulta oli 7-8 m/s. Pääasiassa aurinko paistoi. Vaikka reitillämme oli käännöksiä ja kurssin muutoksia, tulimme samalla halssilla koko matkan eli purjeita ei käännetty puolelta toiselle missään kohtaa, vain skuutteja kiristettiin tai löysättiin.

Ohjatessani massiivista Obelixia sain taas hieman lisää opetusta merimerkkien lukemiseen. Punavalkoinen merkki oli tutkaheijastin, linjataulut saatiin kohdalleen ja pohjoismerkki olikin vasta etelämerkin jälkeen, vaikka kauempaa näytti siltä että se korkeampana olisi lähempänä. Ohjauksessa olen myös oppinut herkkyyttä; kun tunnen että tuuli lähtee viemään, annan ruoria hieman kääntämällä peräsimen vaikuttaa ja ikään kuin vastusta tuulen voimalle. Ja kun keula taas haluaa kääntyä liikaa toiseen suuntaan, päästän peräsintä vapaaksi, pois paineesta. Näin saan luovittua kookkaan aluksen läpi tuulen ja aaltojen suhteellisen suoraan kohti tavoittelemaamme pistettä.

 

 

Lähestyessämme satamaa purjeet laskettiin ja pakattiin. Tällä kertaa sain paremmin lyhyen poijuhaan kiinni poijuun, kapteeni ohjasi veneen hyvin läheltä punaista poijua. Juha hoiti peräköydet peruuttaessamme kohti laituria, kahden muun veneen väliin. Sanna ohjasi kumiveneen - uskollisen Idefixin - Obelixin toiselle sivulle. Eikä aikaakaan kun miehistö voi riisua pelastusliivit ja vaihtaa lämpimän vaatekerran shortseihin ja toppeihin ja nauttia virkistävät, kylmät juotavat auringon paahtaessa kuumasti siniseltä taivaalta.

 

 

Klo 24 yösaunaa, pastellinsävyisen taivaan ja meren äärellä, odotellen - tästä mieliinpainuvasta päivästä kiittäen.

S/y Obelixin miehistön puolesta; Pirjo.  

 

 

Genaakkeri

Levänneinä lähdimme jälleen aamupäivällä klo 11 aikaan uuteen kohteeseen, joka oli nyt luonnonsaari Ahvenanmaan pohjoispuolella, Landmänsgrund. Tuuli vaihteli 7 ja 11 välillä ja oli suurimmaksi osaksi myötäinen tai sivutuuli. Iso nostettiin kakkosreiviin ja genoa kokonaan auki. Meno oli melko rauhallista ja tasaista.

 

 

Matkalla opin mm. kiristämään hekkiä. Hekin kiristäminen vaikuttaa maston yläpäähän ja sitä kautta etustaagin kireyteen. Matkalla tähyilimme myös hylkeitä, joita ei nyt sattunut kohdalle, vaikka muutaman kiven ja yhden kajakin kohdalla toivo jo heräsikin.

 

 

Noin neljän tunnin antoisan purjehduksen jälkeen alkoi luonnonsaaremme häämöttää horisontissa. Miehistö alkoi kapteenin johdolla valmistautua rantautumiseen; tarvittavat köydet, ankkuri asemiin ja mahdollisten kivien tähystelyä. Luonnonsatamaa lähestyttäessä syvyys lähti nopeasti pienenemään 50 metristä 30, 20, 10 metriin ja lopulta kölin alla oli vain 20 cm vettä, jonka jälkeen tuli taas nopeasti syvempää. Pieni pohjakosketus ja peruutus, lähestyminen kohti uutta mahdollista kiinnittymispaikkaa ja sen jälkeen hieno ja heti onnistunut rantautuminen tähän upeaan siniseen poukamaan. Hienosäätöä ankkurin paikan ja kiinnitysköysien suhteen tehtiin vielä hetken päästä lisää, kävin Juhon kanssa kumiveneellä siirtämässä ankkuria kohti itää ja Juha ja Sanna käänsivät samalla keulaa. Näin oli Obelix vielä käännetty kohti länttä, jos tuuli kääntyisi läntiseksi ennusteiden mukaisesti.

Perinteisiimme luonnonsaaressa kuuluu saarikierros, joka ei nytkään pettänyt kauneudellaan.

 

 

Tällä reissulla meillä on ollut erittäin maittavat ja vähän erilaiset ruoat, kiitos isäntäväen, kiva saada uusia vinkkejä purjehdusmatkoilla valmistettaviin aterioihin. Nyt laitoimme kokonaisen porsaan fileen väliin vuohenjuustoa ja viikunoita, jonka käärimme folioon ja annoimme kypsyä grillissä noin puolitoista tuntia. Alkupalaksi syötiin tomaattikeittoa. Jälkiruoka oli grillissä kuumennetut nektariinit hunajan ja kookoskerman kera. Nam!

Saaresta löytyi idyllinen autiotupa, jonka kerrossängyissä olisi voinut yöpyä. Kävimme uimassa, (miehistön kapteeni intoutui hyppimään veteen spinaakkerin fallista roikkuen), soutelemassa kumiveneellä ja istuimme iltaa vielä öljylampun loisteessa salongissa.

 

 

Tämän päivän reitti oli 30 meripeninkulman matka Jurmoon, Kustavin eteläpuolelle. Nyt tähtäimessä oli käyttää genaakkeria, ensimmäistä kertaa tässä veneessä. 120 neliöisen genaakkerin nosto onnistui osaavalla miehistöllä ja purjehduksenopettajamme (veneen omistaja) johdolla todella helposti!

 

 

Genaakkeri on todella kaunis punainen purje. Obelix keinui mukavasti mielestäni isohkoissa mainingeissa ja ilma oli niin lämmin että kannella pärjäsi uikkareissa. Matkaa tehtiin seitsemän tuntia, välillä lounasta nauttien ja aurinkoa ottaen, välillä kurssin ja tuulensuunnan muuttuessa purjeita ja köysiä säätäen. Ottipa osa miehistöstä myös nokoset sitloodan pitkillä penkeillä, kapteeni navigoi ja ohjasi sillä välin itsekseen alusta kohti seuraavaa satamaa.

 

Isomman veneen miehistönä

Olimme Juhan kanssa onnekkaita, kun meille tarjoutui tilaisuus päästä purjehtimaan isompaa venettä; Juhon ja Sannan kanssa heidän Beneteau 45 F5:tä! Jihuu!!
Olemme lähteneet matkaan jo torstaina, mutta vasta tänään, maanantaina, toimerrun tätä blogia päivittämän.
No, otetaanpa alusta. Juho oli purjehtinut Obelixin jo YKSIN Paraisilta Högsåraan, itse purjehdus oli ok, mutta rantautumiset 47-jalkaisella paatilla 10 metrin tuulessa laituriin olivat vaativat. Uintireissulta ei vältytty, joka siis tarkoittaa että veneen perästä lähtevä köysi piti uida poijulle kiinni.
Sanna puolestaan matkasi junalla Kokkolasta Turkuun ja kun Juha oli heittänyt mut Högsåraan, lähti hän ajelemaan kohti Turun rautatieasemaa. Jo alkureissusta oli pientä seikkailunmakua, kun huomasimme lossin kulkevan mantereelta Högsåran saarelle aika harvoin. Joten eipä aikaakaan niin Obelixin kippari oli matkalla lossirantaan miehistöään hakemaan. Lossirannassa oli kyllä erillinen laituri, johon voisi kiinnittyä, mutta emme olleet varmoja riittääkö syväys eli ottaako purjeveneen iso köli pohjaan kiinni. Ja tuuli oli voimakas! Rantautumista kokeiltiin lossin kuljettajankin vielä huudellessa meille ison kiven paikkaa veden alla, mutta kaiku näytti vettä olevan vain 20 cm kölin alla, lisäksi tuuli tarttui massiiviseen paattiin ja lähti viemään sitä kohti veden alla olevaa lossin vaijeria...joten Obelix takaisin Högsåraan, me ajoimme lauttaan ja perille päästyä tyhjensimme auton takakontin nopeasti matkatavaroista, jotta Juha ehti heti takaisin mantereelle lähtevään lauttaan. Juuri sopivasti ehdimme vesipisaroiden tipahdellessa suoriutua tästä kommervenkistä.
Perjantaina lähdettiin sitten kunnolla matkaan! Tuuli oli lounaasta ja lännestä, noin 9-14 m/s. Otimme kurssin ensin ylös, tarkoituksena mennä Helsingholmin kautta Borstöhön, mutta niin kuin monesti käy, määränpää vaihtui matkan aikana Vänöksi. Ja itse purjehdus oli nyt toki erilaista; ensinnäkin kaikki on isompaa, köydet, purjeet, vinssit, ruori jne. Eli pelkkä köyden saaminenkin kauniille kerälle on itselleni vaikeampaa, koska se ei enää mahdu käteen. Ruori tuntuu jäykemmältä, kaikissa vinsseissä ei ole lukkoja tai jarruja ja köyttä pitää toisella kädellä vetää kun toisella vääntää kampea. Ja esim. ison purjeen nosto, sitä varten menin kannelle ja lähdin vetämään mastossa olevasta falli-köydestä Juhon avustaessa sitloodasta vetämällä aina tyhjät pois. Iso nostettiin ykkösreiviin ja genoaa avattiin jonkin verran. Kryssituulella (vastaisella) päästiin perille noin kolmessa ja puolessa tunnissa.



Salongissa silliä ja perunaa sekä sämpylöitä valkosipulilevitteen kanssa.



Saunaan ja uimaan. Saunalle käveltiin idyllistä maalaistietä.



Aamulla aurinko paistoi lämpimästi; Vänön pienestä ruokaputiikista saimme tankkausta pentteriin ja matka jatkui kohti Korpoströmin vierasvenesatamaa. Purjehtiminen sujui mukavasti, matkalla bongasimme uusia mahdollisia rantautumispaikkoja, mm. luonnonsaari, jossa hiekkaranta ja Tunhamin satama.

Lounaaksi Sanna loihti herkullista tomaatti-kookoskeittoa täytettyjen sämpylöiden kanssa.

 

Iltapäivällä noin neljän aikaan olimme perillä. Rantautuminen tehtiin peruuttamalla laituriin. Sannan kanssa laitoimme keulaan köyden ja haan valmiiksi ja Juha hoiti peräköysien kiinnityksen ja Juho ohjasi venettä. Vaikka olen jo muutaman kesän treenannut mm. poijun pyydystämistä haalla, oli tämäkin uusi kokemus! Koska käytössä oli pitkävartisen poijuhaan sijasta pelkkä lyhyt haka, piti minun olla nelinkontin kannella, valmiina syöksymään kaiteen ali! Onnistuin saamaan haan kiinni ohi liukuvaan poijuun, mutta sitten takerruinkin kiinni pelastusliivistä kaiteessa olevaan vaijeriin! Vatsalleen ja kierähdys ympäri ja olin vapaa. Muutoin kaikki meni nappiin!!

 

Auringonlasku Korpoströmissä oli kaunis.

 

 

 

Sunnuntai ja aurinko paistaa. Ensin moottorilla matkaan kohti vastatuulta. Mutta kurssin hieman muuttuessa purjeet nostettiin mastoon. Ihana hiljaisuus! Opin taas uutta purjehduksen saloista, mm. suuntiman katsomisen merikortista. Vaatetus vaihtelee t-paidasta lämpimään fleeceen ja tuulenpitävään takkiin. Aurinkovoidetta ei näillä reissuilla kannata unohtaa. Tällä kertaa Juha toimi kokkina ja lounaaksi oli ihanaa katkarapu-pastaa sitloodassa istuskellen. Matkanteko oli niin tasaista että ulkona penkillä oli mukava ottaa päiväunet.

                            

 

Perillä Seglingessä kiinnityimme kylkiparkkiin hienolla miehistön yhteistyöllä; kippari Juho ohjaa, tytöt huolehtivat fenderit ja köydet oikein, Juha otti haltuun köyden kyljen keski-kohdalla ja itse olin vielä keulassa valmiina heittämässä köyttä vastaantulleelle, avuliaalle veneilijälle. Hyvä me!

Rannasta ostettiin lämmintä savusiikaa ja varattiin sauna, joka oli taas saaressa asuvan perheen oma sauna, niin kuin Vänössäkin. Saunalle päästiin lainapyörillä.

 

 

 

Seuraava päivä oli lepopäivä purjehduksesta. Pientä veneen huoltoa, pyöräilyä kauppaan, ruoanlaittoa; nuudeleita, kanaa vuohenjuustolla ja pekonilla sekä salaattia.

 

 

Vierailu sataman maanantai-torilla, josta ostettiin itsetehtyä seljankukka-mehua. Myös korinpunontaa ja ihania koreja oli näytillä.

 



Miehet testaavat Obelixin genaakkeria.

 
Kaikki kokemamme ja oppimamme ei mahdu tähän blogiin, mutta eniten nautin, kun saan olla merellä, vaihtuvissa maisemissa ja oppia sekä kokeilla koko ajan uutta, hyvässä seurassa.