Aamulla seitsemän aikaan kohti nousevan auringon siltaa.
Joskus on mukavaa herätä aikaisin (klo 6) aamulla ja nauttia heräävän kesäpäivän rauhallisesta tunnelmasta ulapalla. Muita veneilijöitä ei silloin juurikaan vielä näy. Olimme myös illalla katsoneet tuuli -ennusteet, joiden mukaan tuuli yltyisi sekä kääntyisi pohjoiseen ja halusimme ehtiä ylittämään isompaa selkää ennen kelin kovenemista. Kannatti!
Tuuli oli aluksi mukavat 5 m/s myötäiseen, nousten vähitellen. Matkasimme pelkällä genoalla. Aallot puskivat venettä eteenpäin, laivakoirat torkkuivat pedeillään rauhallisina. Kolmen tunnin purjehduksen jälkeen tuuli olikin jo 10 - 11 m/s. Nuorempi koiramme Taika haki hieman huolestuneena turvaa kipparin sylistä. Olimme onneksi jo lähellä mantereen reunaa ja viimeisen vartin ajan voimakas sivutuuli teki matkasta kuoppaista. Mutta meno muuttui tasaiseksi heti metsäisen niemen taakse päästyämme. Satamassa tuuli taas vaikuttaa siten että poijuun ja laituriin on ajettava vauhdilla, jotta tuuli ei pysty tarttumaan veneeseen ja kuljettamaan alusta päin viereisiä veneitä. Onnistuimme!
Perillä pystytetään ja katetaan "terassipöytä".
Tuulet olivat olleet loppuviikosta sen verran kovat että olimme yöpyneet kaksi yötä Enklingen vierasvenelaiturissa. Satamamaksun hintaan kuuluvilla lainapyörillä tutkimme saarta ja sieltä löytyikin isompi museoalue, Hermas.
Tämä museotila on vanha ahvenanmaalainen saaristolaistila, joka on jälleenrakennettu 1800 -luvun alussa. Tila ja koko Enklingen kylä poltettiin sodassa 1809. Museo-opas kertoi tarinoita talon esineistä, piharakennuksista ja mm. viimeisestä tilalla asuneesta talonpojasta, Sven Karlssonista. Kiinnostavaa!
Koska tämän kesän helleputki on jatkunut lähennellen edelleen 30 astetta, ruokailun kevyt linja jatkuu. Tomaattikeittoa, basilikaa & parmesania ja paikallisia tummia sämpylöitä.
Jungfruskärissä, jonne seuraavaksi purjehdimme, on vain vähän veneitä paikalla. Luonnonsaaren laiturissa piipahtaa kuitenkin neljä moottorivenettä koirineen. Tico tykkää haistella ja tutustua uusiin tuttavuuksiin. Molemmat koiramme pääsevät luontopolun jälkeen kahlailemaan.
Tätä kirjoittaessani aurinko on jo laskenut ja tuuli taas tyyntynyt. Huomenna nukumme pitkään.
Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti