Ennenkokematonta

Olipa ikimuistoinen reissu!
Suomenlahti on nyt ylitetty kahteen kertaan ja saatu paljon kokemuksia sekä opittu uutta!
Aamulla herätys ja aamupala, tankit täyteen vettä, katse taivaalle; tuleeko sade, paljonko tuulee  ja sitten matkaan. Päälle lämpimät vaatteet, tavarat sisällä niin että mitään ei menisi rikki jos keinuttaa ja koneet käyntiin, Naapuriveneen miehistö oli jättänyt meidän sitloodaan kirjasen toivotuksineen; "Tervetuloa itäiselle Suomenlahdelle!". Kiva yllätys! Olimme nimittäin jutellessamme taas huomanneet, kuinka pieni on maailma; olimme "tuttuja" mutkan takaa.

Lähdin ajamaan aallonmurtajien välistä merelle ottaen vastaan samalla ensimmäiset, Laureenaa hienosti keinuttavat mainingit, kai jäänteitä eilisestä kovasta tuulesta. Juha alkoi nostaa purjeita minun pitäessä venettä kohti vastatuulta. Tuulen suunta kannattaa katsoa maston huipulla olevasta nuolesta, windexistä. Kun vene keinui puolelta toiselle, tuulen suuntaa oli vaikea katsoa. Josta taas seurasi se, että Juhan saadessa isoa purjetta ylös, tuuli pääsi tarttumaan siihen ja lähti viemään venettä. Oli tänään kaikkinensa ihan todella hyvä, että olimme saaneet mukaan kokeneen ammattilaisen. Saimme "jatkokoulutusta" monessa pienessä mutta myös suuremmissa haasteissa. Eli jatkossa pitää muistaa käyttää kaasua rohkeammin vastaavassa tilanteessa, jotta veneen saa pidettyä halutussa kulkusuunnassa.

No, aluksi tuuli oli 7-8 m/s, nostimme ison purjeen ykkösreiviin. Tallinnaan saapuvia tai sieltä lähteviä isoja matkustaja-laivoja piti varoa ja pysyä pois niiden reiteiltä. Ne kulkivatkin todella kovaa ja saavuttivat meidät aina nopeasti.

Ennusteet olivat luvanneet aluksi 7-9 m/s tuulta ja iltapäiväksi tyyntyvää. Purjehdimme illalla katsottujen asteiden ja kompassisuuntimien mukaan kohti Naissaaren kärkeä. Tuuli lähtikin vastoin odotuksia kovenemaan, mutta olimme tyytyväisiä hyvään nopeuteen, 6-7 solmua. Purjeet trimmattiin kryssituuleen sopiviksi, omasta mielestäni vene oli melkoisen vinossa! Automaattiohjaus päälle ja veneen reunalle nauttimaan vauhdin hurmasta!

 

Kohta kuitenkin Juho jo huomasi että  peräsin ei enää "pidä" ja pian sen jälkeen vene lähti brouchaamaan eli vene kallistuu äärimmilleen ja kääntyy sitten vastatuuleen ja nousee pystyyn. Miehet olivat kuitenkin nopeasti taas ruorissa kiinni. Pienensimme genoaa ja isoa purjetta reivattiin kakkosreiviin. Hetken oli tilanne päällä, enkä muista tarkkaan, missä järjestyksessä ja miten kaikki tapahtui, mutta muistan säikähtäneeni, kun veneen kallistuessa vettä tuli jo varvaslistalle. Luotin kuitenkin koko ajan siihen että tilanne saadaan haltuun ja niinhän se saatiinkin. Lisäksi jossain näissä kohdin, kun tilanne oli hetkeksi rauhoittunut, Juha meni valmistamaan katkarapupastaa pentteriin, muta tuli myös merisairaaksi, ensimmäistä kertaa reissuillamme. Joten Juho meni viimeistelemään "hymy huulilla" ja tanssahdellen ruokamme. Syöminen olikin sitten haastavampaa, kun tilanne tuli taas päälle; keittokulhot lattialle, jotta voi skuutata/syö samalla kun pidät venettä kurssissa aallokossa/yritä ehtiä nappaamaan makaroni lusikasta suuhun, ennen kuin tuuli vie sen mennessään...

 Tuuli oli parhaimmillaan 14 m/s ja itselleni jännittävä. Lisäksi veneen sisällä keinui niin että aina siellä käydessä tulin huonovointiseksi. Tämä oli minulle yllätys, koska en ollut aiempina kesinä ollut merisairas. Näin ollen miehet joutuivat kokiksi ja minun nukkuessa/levätessä, myös ohjaamaan, reivaamaan jne. Vitsailimmekin siitä kuinka Juho joutui tekemään reissulla kaikkea mahdollista, vaikka oli leikkisästi puhellut ennakkoon, kuinka kiva on lähteä reissuun "turistina". Loppujen lopuksi piti olla vielä "nojatuolina"...! No Juha sai myös paljon hyödyllisiä ohjeita ja vinkkejä ja hyvä sinänsä, että haastavia tilanteita tulee vastaan silloin, kun apu on lähellä.

Juhan huoltotoimia.

 

Alkuperäinen määränpää, Jussarö, vaihdettiin olosuhteisiin paremmin sopivaksi.

Tänään myös turvavaljaat olivat käytössä.

No, loppujen lopuksi tuuli alkoi tyyntyä ja meno rauhoittui. Aurinko alkoi pilkistellä pilven takaa ja Suomen mantere häämöttää horisontissa. Hymy nousee taas huulille!

 

Tulimme yöksi Inkooseen, valmistimme hyvän päivällisen; grillattua kanaa, uusia perunoita, minttu-tammenlehvä-salaattia ja jälkiruoaksi sokeroituja ja liekitettyjä omenoita.

 

Niin kiitollinen näistä kokemuksista.