Juhannus

Kaikista aiemmista juhannuksista poiketen, vietimme Jussin tänä vuonna merellä. Lastemme yo- ja rippijuhlien jälkeen, joista kylläkin nautimme, päätimme tehdä poikkeuksen perinteeseen ja lähteä ulapalle tuulettumaan. Vietettäköön taas seuraava Jussi oikeasti ihanan suvun seurassa.
Lähtö teini-ikäisen tyttären kanssa on erilainen kuin lähtö kahden aikuisen kesken; parin tunnin viivästys aikataulussa pitää sulattaa ja joustaa, jotta tunnelma ei turhaan kiristy.
Aatonaattona kirjaston, ruokakaupan ja huoltoaseman jälkeen vihdoin kohti satamaa!
Saimme kaikki matkatavarat juuri lastatuksi, kun vettä alkoi tipahdella. Tuulen ollessa vastainen, ajoimmekin koko matkan seuran saareen moottorilla. Tai oikeammin Juha ajoi ja minä kokkasin lounaaksi tonnikalapastaa.

 

Perillä saaressa heti hirsisaunan lämpöisiin löylyihin ja pulahdus mereen. Saaren laiturit täyttyivät vähitellen veneilijöistä. Tunnelma oli rento. Grillailua ja rupattelua komeassa ilta-auringossa.

 

 

Pakko laittaa maininta kylläkin pienestä haasteesta, joka syntyy kun nuorinta perheenjäsentä yritetään kunnioittavasti kuunnellen saada yhteisymmärrykseen kanssamme huomisesta satamapaikasta, hän kun ei viihdy "pappojen saarella" toista yötä...

No loppu hyvin, kaikki hyvin!

 

Koska tämän blogin tarkoitus on tallettaa purjehdus-muistoja ylös itselleen ja halukkaille seuraajille, en nyt kirjoita pitkästi itse aatosta. Se sisälsi lipunnostoa, skumppaa, pelejä, luontopolkua, saunaa, uimista ja mukavaa seuraa, sadetta ja aurinkoa.

 

 

 

Aamulla nostimme teinimme iloksi ankkurin ja keula kohti ulappaa. Horisonttia ei kylläkään näkynyt, sillä olimme keskellä sankkaa sumua.

 

 

Ensimmäinen kokemus tämäkin; näin sakeassa sumussa ajamisesta. Kulkuvalot päälle eli paapuurissa, veneen vasemmalla puolella (muistaakseni) palaa punainen ja styyrpuurissa, oikealla puolella vihreä valo. Ja nyt Minna T-K ja muut kollegat; nuo purjehdustermien selitykset olivat juuri teitä varten, niin kuin sovittiin!
Outoa oli ajaa niin että mitään ei näe! Juha oli sitä mieltä että nostamme purjeet, jotta saamme moottorin äänen sammutetuksi, silloin kuulemme paremmin, mistä suunnasta veneitä lähestyy. Näin teimme. Suunnistaa piti pelkällä karttaplotterilla, merimerkkejä ei nähnyt ennen kuin veneen vieressä. Kompassista tarkistelin myös että kurssi pysyy yllä.
Pienestä jännityksestä huolimatta kuvaajalle hymyillään...

 

tai käännetään selkä...

 

Sumun hälvettyä kaikki taas näkyi; monet saaret ja alukset, jotka ajoivat vielä hiljaa huonon kelin jäljiltä.

Seuraavan yöpymispaikkamme valitsimme niin, että puolensa pitävä teinimme pääsi kauppaan ja "ulos" syömään. Kävelyretki "kylälle" & liekitetyt omenat kookoskerman kera ja kaikilla oli hyvä mieli kun rentouduimme Rosalan rannassa, Laureenan kannella istuskellen.

 

Viikinkikeskus oli jo ehditty sulkea, joten pieni huilutauko ennen paluumatkaa...

Huomaa juhannuskoivu nosturin nokassa!

Isä ja tytär



Juhannusterveisiä kaikille!