Suomenlahden ylitys

Kesän 2016 purjehdukset Laureenalla aloitettiin kauniissa säässä toukokuussa, jolloin vietimme viikonloppua keväisessä luonnonsaaressa.

Mutta eilen lähdimme Juhan kanssa toteuttamaan yhtä haaveistamme eli purjehdusta omalla veneellä Viron puolelle. Mukaan saimme ystävämme Juhon, joka oli lupautunut meitä jälleen opastamaan ja opettamaan mm. genaakkerin käyttöä. Lomien alkaessa ja saatettuamme tyttären matkaan kohti Pyhätunturia ja rippileiriä, pakkasimme laukut ja otimme kolmistaan suunnan kohti merenrantaa.
Ensimmäisenä iltana päätimme purjehtia Hankoon, josta olisi hyvä jatkaa aamulla eteenpäin.
Hangon satamaan saavuttiin ennen yhdeksää ja saunan sekä seuraavan päivän reittisuunnitelman teon jälkeen olimme valmiit unten maille.

 

Tämä aamu valkeni aurinkoisena ja taivas oli ihanan sininen. Kello herätti meidät 6.01; aamupala ja matkaan! Jännitystä oli ilmassa! Tuuli kävi lounaasta ja puhalsi noin 7-8 m/s. Aloitimme matkan täysin purjein kryssituulessa vauhdin ollessa noin 7 solmua. Jostain syystä olin varuillani ja ajatukset poukkoilivat tulevan matkan mahdollisissa haasteissa. Juha ohjasi venettä ja Juho sääti purjeet matka-moodiin. Noin kahden tunnin kuluttua otimme kompassi-suunnaksi 110 astetta ja kohteeksi Naissaaren eteläkärjen. Tällöin meno tavallaan rauhoittui, koska slöörituuli eli sivumyötäinen ei tunnu ainakaan omasta mielestäni niin hurjalta kuin kryssituuli. Tuulen nopeus oli 9-10 m/s ja vauhtia 7-8,3 solmua.

Vähitellen Hanko hävisi horisontista ja nautimme maittavan keittolounaan Juhon henkilökohtaisesti jokaiselle tarjoamana. Vaatetta sai olla päällä lämpimästi, muita veneitä ei juuri näkynyt ja matkanteko oli erilaista kuin ennen, koska purjeita ei tarvinnut säätää ollenkaan. Jos haluaa maksimaalisen nopeuden joka tilanteessa, silloin tietenkin purjeitakin pitää trimmata, mutta meidän leppoisalle miehistölle nopeus ei ollut ensisijaisen tärkeää, koska matka eteni näinkin reipasta tahtia.



Uusi asia oli kompassin mukaan ohjaaminen, merimerkkejä ei Suomenlahdella näkynyt. Harjoittelua tämäkin vaati, jotta oppi luottamaan ja lukemaan purjeita, aaltoja ja veneen käyttäytymistä aallokossa. Kompassiin ei kannata koko ajan tuijottaa; opettajamme peitti kädellä koko kompassin!

Loppumatkasta tuuli laantui jonkin verran, joten oli hyvä hetki ottaa käyttöön genaakkeri! Kaunis sini-vihreä-valkoinen purje, jonka käyttämisessä on aivan omat niksinsä! Purje on pinta-alaltaan suuri ja sen trimmaaminen poikkeaa suurelta osin normi purjeista. Myös teholtaan purje on vahva ja se riittikin nostamaan hiukan hiipuneen vauhtimme jälleen seitsemään solmuun.



Kymmenen tunnin purjehduksen jälkeen otimme genaakkerin alas ja ajoimme moottorilla loput sata metriä aallonmurtajan sisäpuolelle, Tallinnan Kalev yacht clubille.



Ihan mahtava fiilis! Tätä en olisi itsestäni muutama vuosi sitten uskonut!



Saunan ja suihkun jälkeen lähdimme bussilla vanhaan kaupunkiin syömään hyvin ja tekemään ruoka- ja juomaostokset, jotka sitten jäivätkin sattuneesta syystä laihoiksi.

Näin pääsi purjehduskautemme 2016 hienosti alkuun!
Kiitos Juholle kärsivällisyydestä ja tsemppauksesta, tuskin olisimme kahdestaan uskaltaneet ensimmäistä kertaa Suomenlahdelle!