Tässä vaiheessa lomaa alkaa päästä oikeasti irti arjesta. Joka aamu voi rauhassa valita, mihin suuntaan keulan kääntää vai lähteekö mihinkään. Joka päivä edessä on saariston silmiä hivelevät ja mieltä lepuuttavat maisemat. On hiljaisuutta, kaunista, meren tuoksu ja äänet. Ja vaihtuvat värit. Ei mitään kiirettä tai pakkoa mihinkään. Pakko on vain kuvata - ja silti valokuviin ei saa tallennettua sitä, miltä oikeasti näyttää.
Yläkuvassa Taika-pentumme tarkistaa uutta rantautumispaikkaa.
Alakuva näyttää saman paikan maisemaa ylhäältä kallion päältä.
Tico, 7 v., kaitsee meitä kaikkia lauman jäseniä. Huolehtii ettei kukaan jää ja kaikilla asiat kunnossa. Alakuvissa reitin varrelta tänään; melojia, horisonttia, pilviä, aluksia vierailta mailta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti