torstai 16. heinäkuuta 2020

"Ei tarvitse tehdä mitään"



"Mä yritän laittaa hanttiin!" huusi saavuttamamme purkkarin kippari hymy huulillaan. Eilen purjehdimme sivumyötäisellä eli slöörillä, venhomme kulki mukavasti ja tasaisesti eteenpäin.
 Purjehtijoita näkyy nyt paljon, kertasimme Juhan kanssa taas väistämisvelvollisuutta koskevat purjealusten säännöt. Jos tuuli tulee eri puolilta, se jolla tuuli on vasemmalta, väistää. Kun aluksilla sama tuuli, tuulen puolella oleva väistää. 

Saavuttamamme alus kulki pitkään kanssamme rinnakkain. Aina kun Laureena pääsi veneen mitan edelle, taakse jäänyt vene purjeineen vei tuulen purjeiltamme ja olimme taas rinnakkain. Naapuri -kippari huuteli ottavansa oppia miten olemme purjeet trimmanneet. Oho! Kiva jos olemme jo mallina ja apuna jollekin. Onhan tämä laskujeni mukaan kuudes kesämme purjehtijoina ja paljon olemme purjeita käyttäneetkin. 

Lopulta Laureena pyyheltää vierustoverin ohi ja määränpäämme lähestyy. 

Stenskär - olen somesta alustavasti lukenut että täällä odottava uusi sauna on saariston helmi. Laiturilla odotellaan täälläkin ja otetaan kohteliaasti köydet vastaan. Vene kiinni ja konttoriin; vanhaan siistiin vajaan, josta saa perunoita, salaattia, sipulia ja leipää. Pentterissämme on sen verran hyvin muonaa että kyselen vain saunavarausta, "Sopiiko klo 14?". Kyllä sopii! Kaksi tuntia koirien kanssa kävelyyn siistissä ja perinteisessä miljöössä, pientä suolapalaa ja saunaan. 


Sauna on maineensa veroinen! Merinäköala, katettu kulku uimaan, kaunis pukuhuone, terassi,oma rauha. 




Saunapolkua takaisin kävellessä olo on virkistynyt ja rento. Tulee mieleen tunnemuisto lapsuudesta, ympäristö houkuttelee monine aistielämyksineen palaamaan ajassa taaksepäin. Peltoangervon tuoksu, heinäsirkat, maalaistunnelma, peltotien varrella kasvavat niittykukat, veden solina.
Tältä se parhaimmillaan saaristossa tuntuu, paluu lapsuuden kesiin, vaikka emme saaristossa asuneetkaan. Kuin olisimme ajelehtineet ajassa taaksepäin. Arkiasiat kaukana mantereella. 
Kiitollinen siitä että emme asu pelkästään lähellä merta vaan myös lähellä ainutlaatuista ja idyllistä saaristoa. Tätä tunnelmaa ei saa muualta. Eikä tänne pääse kuin veneellä. 
Kiitos!


Liityin fb:ssä venekokkailua -ryhmään. Olisi kiva saada uusia vinkkejä, mitä laittaa retkillä ruoaksi. Tänä kesänä olemme laittaneet paljon herkkusieniä. Niinpä nytkin, uimisen jälkeen, paistetut sienet ja sipuli maistuvat. Salaatin päälle Sepon suosittelemaa sweet chili - kastiketta. Nam!


Illalla kävelemme Ticon ja Taikan kanssa luontopolun. Kallioita, näkötorni ja lampaat, jotka kylläkin väistävät tieltämme ensimmäisen haukahduksen kuultuaan.

Näkötornin maisemaa.



Tunnelma rannassa on hyvin rento. Tulevia venekuntia opastetaan ystävällisesti löytämään paikka jo melko täydessä laiturissa. Naapuriveneiden miehistön kanssa rupatellaan. Hauska kuunnella eläkeläisten - yli 70-vuotiaiden - kokemuksia ja ajatuksia merillä olosta. Ehkä mekin Juhan kanssa vielä...

Auringonlasku on niin tyyni ja kaunis! Veden pinta väreilee hieman. Kunpa voisin tämän kaiken tallettaa itselleni, tulevien pimeiden syyspäivien varalle!

Uusi aamu, uudet tuulet! Yksi tämän harrastuksen mielenkiintoisia puolia on juuri vaihtelevuus. Meri näyttäytyy eri olosuhteissa niin eri näköisenä ja antaa hyvin erilaisia kokemuksia purjehduksesta. Tietysti pääsemme myös vaihtamaan maisemaa joka päivä, niin halutessamme. Meri ja vesi, rauhoittavana tai haastavana elementtinä on kuitenkin aina läsnä, aamun ensi hetkistä iltaan saakka ja myös läpi yön.

Tänään meri oli tyyni.




Pläkä keli on ihmeellinen. Iso meri aivan hiljaa. Näillä keleillä koiruleillakin on lupa käydä kannella. Tico otti pienet päiväunet varjossa. Matka määränpäähän moottorivoimin kesti noin nelisen tuntia, en tiedä tarkalleen, täällä ei juuri kelloa katsota. Olimme liikkeellä melko aikaisin, kapteeni tuumasi että alamme lähestyä eläkeläisten rytmiä; aamulla klo 7 ei enää väsytä. 
Nauttimisen ohella ehtii nyt myös tekemään pientä siivousta, miehistöä kun ei purjeiden säätöön tarvita. Lemmikit saivat harjauksen ja pientä purtavaa kahvin kera nautittiin auringon lämmössä.



Olemme harrastaneet veneilyä jo monet vuodet. Silti vieläkin Turun saaristosta löytyy satamia, joissa emme ole käyneet. Olemme ensimmäistä kertaa Bodössä. 

Herttainen käsienpesupaikka.



Naapuri veneestä huikattiin:" Parasta täällä on ettei tarvitse tehdä mitään!"
Juuri niin. 



2 kommenttia:

  1. Kiitos Pirjo purjehtijan "arjen" kuvauksesta. Meilkein pääsee maakrapukin kiinni tunnelmaan.💦👍

    VastaaPoista