Yksi vanhoista venevajoista oli muutama päivä sitten sortunut mereen.
Seuraavana aamuna reippaat tuulet jatkuivat. Molemmat purjeet ylhäällä purjehdimme vain lyhyen etapin Helsingholmin satamaan. Juuri rantautuessa tuli vähäinen sadekuuro, mutta muutoin oli poutaista. Helsingholmin metsissä ja rannoilla kävelylenkki ja tietysti kauniiden maisemien kuvaamista.
Helsingholmin rantasauna on aina varattava mahdollisimman varhain, muutoin saunominen menee sivu suun. Parina vuonna Suomen parhaaksi veneilijöiden saunaksikin valitun saunan ikkunasta näkee suoraan merelle. Sileitä ja kauniin juovikkaita kallioita pitkin tassutellaan mereen uimaan.
Tänä vuonna harmillisesti ukkonen oli aiheuttanut vian, jonka johdosta makeaa vettä ei tullut saunaan ollenkaan. Toivottavasti ukkosvaurio saadaan pian korjatuksi, saunan ja sitä ympäröivän luonnon tunnelma käkkyrämäntyineen on ainutlaatuinen.
Saunan kallioilta avautuu horisontti, jota katsellessa silmä ja sielu lepää. Merellä näkee muutoinkin hienosti pilvirintamat ja säiden vaihtelut.
Viereemme satamassa rantautui vanha, iso kauppa-alus! Mahtava näky! Kapteeni kertoi purjelaivan olevan Naantalista ja sitä kunnostanut porukka oli "palkkioreissulla".
Yöllä nukutti hyvin laineiden kevyesti liplattaessa Laureenan kylkeen.
Taika ilmoitteli 6.30 että voisi olla aika käväistä ulkona. Aamuauringossa on kyllä omanlaisensa tunnelma. Avara ja valoisa mäntymetsää otti meidät vastaan linnunlauluineen. Aaltojen kevyt solina rantahiekassa, hyvä olo.
Venekunnat ovat hyvin avuliaita toisiaan kohtaan ja niin pienissä kuin suurissakin tilanteissa apua annetaan sekä myös pyydetään. Nytkin naapuri veneestä koputettiin varovasti ja kysyttiin lainaksi purkinavaajaa. Toiselta puolelta huikattiin snorkkelia, jotta kapteeni pääsee tarkistamaan potkurissa olevaa häiriötä. Tällä kertaa meiltä löytyi molemmat.
Aloimme valmistautua lähtöön, tarkoituksena ottaa määränpääksi seuran saaripaikka, jota kutsutaan lempinimellä "Rölli". Tavarat paikoilleen jotta eivät putoile veneen kallistellessa, lämpimät vaatteet, koirille ja itselle pelastusliivit, aurinkorasva, hanskat käteen. Vaan eipä lähtö onnistunutkaan. Starttiakun virta vähissä. Vikaa etsimään. Laureenassa on kuitenkin kaksi aurinkopaneeliakin, joten virtaa on aina riittänyt. Myös hupiakuista kaksi näytti olevan sökönä. Onneksi Juha sai kaapeleiden avulla moottorin käyntiin, mutta sen verran muutimme reittisuunnitelmaa että käänsimme keulan kohti kotisatamaa. Tuulenvoima olisi meidät kyllä kotiin asti puhaltanut, mutta varmuudeksi käytimme myös moottoria. Olisi ikävää jos moottori ei keskellä merta käynnistyisikään, sitä kun voidaan tarvita esimerkiksi hätätilanteissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti