Tänä kesänä helteet alkoivat jo kesäkuussa. Olemme uineet 25 -asteisessa merivedessä! Pulahdukset veneen perästä mereen virkistävät kummasti, vaikka vesi onkin lämmintä.
Sunnuntaina lähdimme matkaan vähän ennen kunnon sadetta, perillä siis sauna lämpiämään. Kovien tuulien ja sateiden aikana pysyimme rantautuneena yhteen seuramme saaripaikoista. Sadepäivät ovat luku- ja saunapäiviä.
Maanantaina sadetta ei juuri enää tullut, vain kova myrskytuuli puhalteli pilviin vauhtia sinisellä taivaalla.
Vaikka tuuli tänään tyyntyi aamun valjetessa, oli se kuitenkin 8-9 m/s, kun lähdimme eteenpäin. Iso purje ykkösreiviin ja genoa puolittain auki. Venho kallistui äärikulmaan ja oikaisi itse itsensä, brouchi. Skuuttia löysemmäksi, kiristä, löysää. Tasapaino löytyi.
Kurssin kääntyessä länteen keli oli sen verran hurja, tuuli koveni ja väylä kapeni, että käynnistettiin moottori avuksi. Pienen saaren antaessa suojaa rullasimme keulapurjeen sisään, vastatuulessa ei siitä ollut hyötyä.
Loppumatka sujuikin tasaisesti, nautimme kahvit ja karkkitomaatteja.
Laivakoiramme olivat aluksi alhaalla salongissa, mutta kallistusten aikana olivat katsoneet parhaaksi hakeutua toiseen perähyttiin, kassien ja tyynyjen päälle. Mielellään tulivat ylös kannelle, kun heitä kävin tilanteen rauhoituttua hakemassa.
Perillä satamassa huomasimme rantaa kunnostetun sitten viime käynnin, hienoa!
Työkoiramme Tico ei lepää lomallakaan; Tico oli huomaamattamme hypännyt ankannokalta laituriin erästä nuorta poikaa uimasta pelastamaan. Siellä hän kahlasi uimaria kohti, joka oli koirasta innoissaan ja kutsui mukaansa. Kuuliaisesti karkulaisemme riensi kuitenkin luokseni heti kutsun kuullessaan.
Päivä taipuu iltaan, venelounas nautittu ja korvapuustit sataman kioskista odottavat ottajaansa pentterissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti