Naispurjehdusta

Haluaisin ehdottomasti oppia lisää purjehduksesta! Tämän kesän anti on ollut se, että kipinä on syttynyt ja nyt minulla on jonkinlainen kuva ja ensivaikutelma siitä, mitä on purjeveneellä matkan taittaminen. Aikaisempaan moottoriveneilyyn verrattuna pidän mm. siitä, että nyt meillä on Juhan kanssa yhteistä tekemistä, molempien pitää puhaltaa yhteiseen hiileen ja tietää, mitä tulee tehdä. Eikä olosuhteet ole juuri koskaan samat, vaan aina pitää haastaa itsensä uudelleen ja oikeasti pohtia, miten purjeet nyt tulisi säätää, jotta matkanteko olisi mukavaa ja matka etenisi. Ja asioita ja opittavaa on niin paljon, mutta intoa niiden opetteluun kyllä löytyy! Myös ulkoilmassa oleminen on mieluista sekä tietysti todella mahtavat saaristomaisemat.
Purjehtimisen myötä olemme myös nyt jo saaneet uusia ystäviä!
Tänään lähdimme Högsårasta "yläkautta" kohti Kattisaarta. Halusin nyt olla ruorissa ja niinpä navigoin punaisten ja vihreiden merimerkkien (mitähän olivatkaan oikeasti nimeltään) välisiä kapeitakin väyliä pitkin.

 Alitamme Lövön sillan, jolloin näyttää siltä kuin masto koskettaisi siltaa, mutta 16 metrinen mastomme kyllä mahtuu hienosti 19 metrisen sillan alta.

Tuulta on parhaillaan 6 m/s, mutta se vaihtelee. Taivas jälleen kokonaan sininen! Aluksi ajamme moottorilla, koska tuuli on täysin vastainen, mutta vihdoin kurssi vaihtuu sen verran että voimme nostaa purjeet! Ja vene kulkee! Nyt harjoittelemme niin, että olen ison skuuttiköydessä valmiina, koska aina välillä tulee puuskia, jotka kallistavat venettä. Niinpä ehdin ajoissa löysäämään purjetta ja vene oikenee, jotta ei tule brouchia. 

Pysähdymme taas Kattisaareen tekemään jo perinteeksi muodostuvaa savulohisalaattia ja sitä tuleekin niin paljon, että vien laiturille pöydän ääressä istuskeleville porukoille loput ja hyvin tekee kauppansa!

Kahvit, uimaan ja viimeinen 7 mailin etappi kotisatamaaan. Nostan purjeet, iso nousee lepattaen ja rauhoittuu kun trimmaan sen sopivaksi.

 Nyt tulee kivaa; minä ja ystäväni Maarit otamme koko homman haltuun ja Juha istuu alas seuraamaan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu. Eli nicepurjehdusta! Nyt asialla aloittelija ja maakrapu, jolla kylläkin kokemusta nuoruudessa viklalla purjehtimisesta! Minä ohjaan, pidän kurssia ja samalla annan käskyjä "selkokielellä" meidän "gastille", joka on nyt pari päivää sivusta seurannut, mitä kaikkea pitää tehdä ja tutustunut sanastoon! Ja meillähän sujuu!

Huomaan, että opin itsekin nyt paremmin, kun olen vastuussa koko jutusta ja vielä opastan toista! Esimerkiksi ison purjeen puomin laskemiseksi opastan Maarittia kiristämään kikiä ja huomaankin että puomihan lähtee nousemaan! Eli pitikin löysätä kikiä...sori Maarit, uusi käsky! 

Välillä autopilotti päälle ja touhuamme molemmat köysien kimpussa! Keli on juuri sopiva tällaiseen harjoitteluun!

Kotisataman lähestyessä vedämme myös genoan sisään ja valmistelemme ison laskun, jonka laskemisessa Juha tulee antamaan vielä yhden ohjen ja niin Maarit laskee purjeen! Upeaa!

No, treenit jatkuvat vielä satamassa, kun harjoittelen ajamista laituriin, keula edellä. Tuntuu siltä, etten uskalla päästää paattiamme tarpeeksi lähelle laituria, koska pelkään, etten saa sitä massaa sitten enää pakilla pysähtymään, mutta onnistuu sekin ja vielä peruutus poijujen välistä takaisin, jotta Juha voi peruuttaa laituriin!

Kerrassaan tyytyväinen koko viikonloppuun, jälleen kerran! Kiitos!