Genaakkeri

Levänneinä lähdimme jälleen aamupäivällä klo 11 aikaan uuteen kohteeseen, joka oli nyt luonnonsaari Ahvenanmaan pohjoispuolella, Landmänsgrund. Tuuli vaihteli 7 ja 11 välillä ja oli suurimmaksi osaksi myötäinen tai sivutuuli. Iso nostettiin kakkosreiviin ja genoa kokonaan auki. Meno oli melko rauhallista ja tasaista.

 

 

Matkalla opin mm. kiristämään hekkiä. Hekin kiristäminen vaikuttaa maston yläpäähän ja sitä kautta etustaagin kireyteen. Matkalla tähyilimme myös hylkeitä, joita ei nyt sattunut kohdalle, vaikka muutaman kiven ja yhden kajakin kohdalla toivo jo heräsikin.

 

 

Noin neljän tunnin antoisan purjehduksen jälkeen alkoi luonnonsaaremme häämöttää horisontissa. Miehistö alkoi kapteenin johdolla valmistautua rantautumiseen; tarvittavat köydet, ankkuri asemiin ja mahdollisten kivien tähystelyä. Luonnonsatamaa lähestyttäessä syvyys lähti nopeasti pienenemään 50 metristä 30, 20, 10 metriin ja lopulta kölin alla oli vain 20 cm vettä, jonka jälkeen tuli taas nopeasti syvempää. Pieni pohjakosketus ja peruutus, lähestyminen kohti uutta mahdollista kiinnittymispaikkaa ja sen jälkeen hieno ja heti onnistunut rantautuminen tähän upeaan siniseen poukamaan. Hienosäätöä ankkurin paikan ja kiinnitysköysien suhteen tehtiin vielä hetken päästä lisää, kävin Juhon kanssa kumiveneellä siirtämässä ankkuria kohti itää ja Juha ja Sanna käänsivät samalla keulaa. Näin oli Obelix vielä käännetty kohti länttä, jos tuuli kääntyisi läntiseksi ennusteiden mukaisesti.

Perinteisiimme luonnonsaaressa kuuluu saarikierros, joka ei nytkään pettänyt kauneudellaan.

 

 

Tällä reissulla meillä on ollut erittäin maittavat ja vähän erilaiset ruoat, kiitos isäntäväen, kiva saada uusia vinkkejä purjehdusmatkoilla valmistettaviin aterioihin. Nyt laitoimme kokonaisen porsaan fileen väliin vuohenjuustoa ja viikunoita, jonka käärimme folioon ja annoimme kypsyä grillissä noin puolitoista tuntia. Alkupalaksi syötiin tomaattikeittoa. Jälkiruoka oli grillissä kuumennetut nektariinit hunajan ja kookoskerman kera. Nam!

Saaresta löytyi idyllinen autiotupa, jonka kerrossängyissä olisi voinut yöpyä. Kävimme uimassa, (miehistön kapteeni intoutui hyppimään veteen spinaakkerin fallista roikkuen), soutelemassa kumiveneellä ja istuimme iltaa vielä öljylampun loisteessa salongissa.

 

 

Tämän päivän reitti oli 30 meripeninkulman matka Jurmoon, Kustavin eteläpuolelle. Nyt tähtäimessä oli käyttää genaakkeria, ensimmäistä kertaa tässä veneessä. 120 neliöisen genaakkerin nosto onnistui osaavalla miehistöllä ja purjehduksenopettajamme (veneen omistaja) johdolla todella helposti!

 

 

Genaakkeri on todella kaunis punainen purje. Obelix keinui mukavasti mielestäni isohkoissa mainingeissa ja ilma oli niin lämmin että kannella pärjäsi uikkareissa. Matkaa tehtiin seitsemän tuntia, välillä lounasta nauttien ja aurinkoa ottaen, välillä kurssin ja tuulensuunnan muuttuessa purjeita ja köysiä säätäen. Ottipa osa miehistöstä myös nokoset sitloodan pitkillä penkeillä, kapteeni navigoi ja ohjasi sillä välin itsekseen alusta kohti seuraavaa satamaa.