Nyt vasta ehdin kirjoittaa jatkoa viime reissustamme, jolla siis vierainamme olivat Saga ja Lotta, kaksi Juulian ihanaa ystävää. Jatkoimme lauantaina aamulla Helsingholmin saareen, jossa on tunnelmallinen rantasauna omassa rauhallisessa poukamassaan, lampaita, hevonen ja mukava ruotsinkielinen isäntäväki, joka auttaa pulmassa kuin pulmassa (tästä lisää myöhemmin). Tytöt tykästyivät paikkaan kovin ja tuntuivat pitävän hauskaa.
 |
| Laureenan sitloodassa hiukset hulmuten ja aurinkoisesta päivästä nauttien. |
Lähdimme Hundholmenin satamasta noin klo 10 aikaan ja perillä oltiin suunnilleen klo 13. Purjehdimme 10 - 11 m/s takaa puhaltavalla tuulella "virsikirjalla" eli molemmat purjeet avattuina, mutta eri puolille. Tyttäret viihtyivät matkan aikana pääosin sisällä, mutta maisemiakin käytiin kurkkaamassa. Veneen kallistelu ei tuottanut suurempia pulmia, ei pahoinvointia eikä tavaroiden putoamisia.
Tiesin Helsingholmin saunan olevan varsin suosittu, joten heti rantauduttuamme lähdin varaamaan koko miehistölle saunaa; jäljellä oli vain viimeinen vuoro, joka tiesi yösaunaa!
Ennenkuin ehdin paattiin takaisin, nuoriso oli jo häipynyt omille teillensä. Saaressa on metsää ja ihania luontopolkuja ja lampaat laiduntavat vapaina metsässä. Naapuriveneistä löytyi myös ainakin tyttöjen luokkakavereita.
Päivät saarissa kulkevat yleensä rennosti, verkkaisella aikataululla, luonnosta ja seurasta nauttien, lueskellen, pelaten ja saarta tutkaillen. Sekä tietysti ruoasta nauttien...
Tässä grillataan jo jälkiruokaa: vaahtokarkkeja ja suklaabanaania.
Saunavuoroa, joka siis oli klo 24-01, odotellessa, tytöt järjestivät seuraavan ohjelmanumeron; Juulian kännykkä tipahti vahingossa taskusta, laiturin lautojen pienestä raosta, umpilaiturin alle kivien päälle!!
Sitäpä sitten kokoontuivat naapuriveneidenkin miehistöt porukalla ihmettelemään ja saaren asukas, Anders, haettiin apuun ja ryhdyttiin purkamaan laituria ihan noin iltapuhteeksi!
Kännykkä saatiin turvaan ja saunaan ehdittiin! Saunarannassa uiskenteli joutsenpariskunta, taivaanranta oli kaunis yöaikaan ja vilpoisesta merestä riennettiin muutamia kertoja löylyn lämpöön. Iso rupikonna säikäytteli meitä vielä pimeällä polulla jyhkeällä olemuksellaan.
Uni todella maittoi kun pikkutunneilla punkkaan kömmittiin!
Aamulla katsottiin reittisuunnitelma merikortista ja lähes tyynellä kelillä ajoimme kotisatamaan noin viiden tunnin ajan. Kiitos nuorisolle todella mukavasta matkaseurasta ja tervetuloa toistekin mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti