Isomman veneen miehistönä

Olimme Juhan kanssa onnekkaita, kun meille tarjoutui tilaisuus päästä purjehtimaan isompaa venettä; Juhon ja Sannan kanssa heidän Beneteau 45 F5:tä! Jihuu!!
Olemme lähteneet matkaan jo torstaina, mutta vasta tänään, maanantaina, toimerrun tätä blogia päivittämän.
No, otetaanpa alusta. Juho oli purjehtinut Obelixin jo YKSIN Paraisilta Högsåraan, itse purjehdus oli ok, mutta rantautumiset 47-jalkaisella paatilla 10 metrin tuulessa laituriin olivat vaativat. Uintireissulta ei vältytty, joka siis tarkoittaa että veneen perästä lähtevä köysi piti uida poijulle kiinni.
Sanna puolestaan matkasi junalla Kokkolasta Turkuun ja kun Juha oli heittänyt mut Högsåraan, lähti hän ajelemaan kohti Turun rautatieasemaa. Jo alkureissusta oli pientä seikkailunmakua, kun huomasimme lossin kulkevan mantereelta Högsåran saarelle aika harvoin. Joten eipä aikaakaan niin Obelixin kippari oli matkalla lossirantaan miehistöään hakemaan. Lossirannassa oli kyllä erillinen laituri, johon voisi kiinnittyä, mutta emme olleet varmoja riittääkö syväys eli ottaako purjeveneen iso köli pohjaan kiinni. Ja tuuli oli voimakas! Rantautumista kokeiltiin lossin kuljettajankin vielä huudellessa meille ison kiven paikkaa veden alla, mutta kaiku näytti vettä olevan vain 20 cm kölin alla, lisäksi tuuli tarttui massiiviseen paattiin ja lähti viemään sitä kohti veden alla olevaa lossin vaijeria...joten Obelix takaisin Högsåraan, me ajoimme lauttaan ja perille päästyä tyhjensimme auton takakontin nopeasti matkatavaroista, jotta Juha ehti heti takaisin mantereelle lähtevään lauttaan. Juuri sopivasti ehdimme vesipisaroiden tipahdellessa suoriutua tästä kommervenkistä.
Perjantaina lähdettiin sitten kunnolla matkaan! Tuuli oli lounaasta ja lännestä, noin 9-14 m/s. Otimme kurssin ensin ylös, tarkoituksena mennä Helsingholmin kautta Borstöhön, mutta niin kuin monesti käy, määränpää vaihtui matkan aikana Vänöksi. Ja itse purjehdus oli nyt toki erilaista; ensinnäkin kaikki on isompaa, köydet, purjeet, vinssit, ruori jne. Eli pelkkä köyden saaminenkin kauniille kerälle on itselleni vaikeampaa, koska se ei enää mahdu käteen. Ruori tuntuu jäykemmältä, kaikissa vinsseissä ei ole lukkoja tai jarruja ja köyttä pitää toisella kädellä vetää kun toisella vääntää kampea. Ja esim. ison purjeen nosto, sitä varten menin kannelle ja lähdin vetämään mastossa olevasta falli-köydestä Juhon avustaessa sitloodasta vetämällä aina tyhjät pois. Iso nostettiin ykkösreiviin ja genoaa avattiin jonkin verran. Kryssituulella (vastaisella) päästiin perille noin kolmessa ja puolessa tunnissa.



Salongissa silliä ja perunaa sekä sämpylöitä valkosipulilevitteen kanssa.



Saunaan ja uimaan. Saunalle käveltiin idyllistä maalaistietä.



Aamulla aurinko paistoi lämpimästi; Vänön pienestä ruokaputiikista saimme tankkausta pentteriin ja matka jatkui kohti Korpoströmin vierasvenesatamaa. Purjehtiminen sujui mukavasti, matkalla bongasimme uusia mahdollisia rantautumispaikkoja, mm. luonnonsaari, jossa hiekkaranta ja Tunhamin satama.

Lounaaksi Sanna loihti herkullista tomaatti-kookoskeittoa täytettyjen sämpylöiden kanssa.

 

Iltapäivällä noin neljän aikaan olimme perillä. Rantautuminen tehtiin peruuttamalla laituriin. Sannan kanssa laitoimme keulaan köyden ja haan valmiiksi ja Juha hoiti peräköysien kiinnityksen ja Juho ohjasi venettä. Vaikka olen jo muutaman kesän treenannut mm. poijun pyydystämistä haalla, oli tämäkin uusi kokemus! Koska käytössä oli pitkävartisen poijuhaan sijasta pelkkä lyhyt haka, piti minun olla nelinkontin kannella, valmiina syöksymään kaiteen ali! Onnistuin saamaan haan kiinni ohi liukuvaan poijuun, mutta sitten takerruinkin kiinni pelastusliivistä kaiteessa olevaan vaijeriin! Vatsalleen ja kierähdys ympäri ja olin vapaa. Muutoin kaikki meni nappiin!!

 

Auringonlasku Korpoströmissä oli kaunis.

 

 

 

Sunnuntai ja aurinko paistaa. Ensin moottorilla matkaan kohti vastatuulta. Mutta kurssin hieman muuttuessa purjeet nostettiin mastoon. Ihana hiljaisuus! Opin taas uutta purjehduksen saloista, mm. suuntiman katsomisen merikortista. Vaatetus vaihtelee t-paidasta lämpimään fleeceen ja tuulenpitävään takkiin. Aurinkovoidetta ei näillä reissuilla kannata unohtaa. Tällä kertaa Juha toimi kokkina ja lounaaksi oli ihanaa katkarapu-pastaa sitloodassa istuskellen. Matkanteko oli niin tasaista että ulkona penkillä oli mukava ottaa päiväunet.

                            

 

Perillä Seglingessä kiinnityimme kylkiparkkiin hienolla miehistön yhteistyöllä; kippari Juho ohjaa, tytöt huolehtivat fenderit ja köydet oikein, Juha otti haltuun köyden kyljen keski-kohdalla ja itse olin vielä keulassa valmiina heittämässä köyttä vastaantulleelle, avuliaalle veneilijälle. Hyvä me!

Rannasta ostettiin lämmintä savusiikaa ja varattiin sauna, joka oli taas saaressa asuvan perheen oma sauna, niin kuin Vänössäkin. Saunalle päästiin lainapyörillä.

 

 

 

Seuraava päivä oli lepopäivä purjehduksesta. Pientä veneen huoltoa, pyöräilyä kauppaan, ruoanlaittoa; nuudeleita, kanaa vuohenjuustolla ja pekonilla sekä salaattia.

 

 

Vierailu sataman maanantai-torilla, josta ostettiin itsetehtyä seljankukka-mehua. Myös korinpunontaa ja ihania koreja oli näytillä.

 



Miehet testaavat Obelixin genaakkeria.

 
Kaikki kokemamme ja oppimamme ei mahdu tähän blogiin, mutta eniten nautin, kun saan olla merellä, vaihtuvissa maisemissa ja oppia sekä kokeilla koko ajan uutta, hyvässä seurassa.