Sain lauantaina vielä oppia isomman veneen purjehduksesta, kun olin gastina eli vierailevana miehistönä opettajamme ja ystävämme Juhon Obelixissa, sen satamapaikkaa vaihdettaessa. Välillä tuon matkan aikana tuntui jo siltä, että "antaa tuulen vain puhaltaa, vielä kovemmin, kyllä tästä selvitään"!
Vauhdin hurmasta alkaa siis nauttia. Minusta tuntuu että veneen kovasti kallistuessa on paljon miellyttävämpää olla korkeammalla laidalla ja tähystellä eteenpäin ja nauttia! Alemmalla laidalla tuntuu kuin paatti kallistuisi päälle ja huolettaa. Joten ylös vain ja katse eteenpäin!
Ahvenanmaa, sinne teinityttösemme ilmoitti haluavansa lähteä! Meillehän se sopi!
Koska meille inhottavimmaksi asiaksi tässä puuhassa olemme huomanneet jatkuvat kotoa lähtemiset ja tulemiset eli laukkujen pakkaamiset, purkamiset, muonan suunnittelemiset sekä veneeseen että kotiin jäävälle "talonmiehelle", pyykinpesut, koiran tavarat, teinin kamppeet (jotka hän kyllä pakkaa itse, mutta aina tulee pari muuttujaa lisää, kuten kirjastossa käyntiä jne), niin päätimme nyt ottaa coachimme neuvosta vaarin ja laittaa kaiken kuntoon jo sunnuntai-iltana. Lähteä voi sitten vaikka vain veneelle yöksi, niin pääsee heti aamusella matkaan.
Lähdimme kuitenkin vielä illalla noin puoli kahdeksan aikaan liikkeelle, emme ole ennen purjehtineetkaan vielä ilta-auringossa. Otin nyt itselleni uuden haasteen vastaan ja päätin alkaa harjoittelemaan ajamista laiturista sekä laituriin. Lisäksi olen huomannut heikon kohtani olevan reittien suunnittelu ja siihen liittyvä suunnistus,
joten siihen nyt treeniä lisää!
Koin kyllä onnistumista ajaessani Laureenan ulos laiturista ja satamasta! Oli todella kaunista purjehtia kohti auringonlaskua! Vastatuuli ja nousukulma näytti olevan vain 30, mutta niin se vain venhomme nousi tuuleen ja vauhtia tuli hienosti!
Tico ottaa matkat jo rennommin, satamaa lähestyttäessä muiden alkaessa touhuta hänkin innostuu, mutta on rauhallisempi kun saa olla irti eikä kiinni. Pystyy silloin paimentamaan ja pitämään lukua.
Nyt ajoin myös kelluvan kesämökkimme ensi kertaa itse vieraaseen laituriin, hyvä harjoitella kun tuulet eivät osuneet satamapaikkaan ja paikalla ei ollut kuin yksi vene, jonka viereen parkkeerasin.
Kattisaaren saunassa oli leppeät löylyt ja merivesi oli niin lämmintä, kun sinne pulahdimme. Eikä sinilevää. Kynttilän valossa peseytyminen ja paattiin, kyllä uni maittoi!
Tänään olemme tehneet matkaa reilut kuusi tuntia. On ollut sekä tyyntä, jolloin moottori on otettu avuksi, että tuulta 8 m/s, jolloin olin jo valmiina ison skuutin luona löysäämään isoa purjetta, jos vene kallistuisi liikaa ja uhkaisi brouchata. Pienensimme genoaa hieman, jolloin matka eteni nätisti kallellaan. Luvattu saderintama saavutti myös meidät ja tuuli tuntui siinä kohtaa yltyvän, joten sateen piiskatessa kasvoja ja tuulen puhaltaessa käänsimme keulan kohti tuulta ja reivasimme ison purjeen ykkös-reiviin eli alemmaksi, silloin purjepinta-ala pienenee ja vene on taas paremmin hallittavissa.
Päätimme kuitenkin pysähtyä läheiseen Tunnhamnin satamaan pitämään sadetta ja keittämään kahvit. Kippari otti myös päiväunet, me naiset koiran kanssa kävimme tuona aikana vierailemassa saaressa asuvan Thelman käsityöpuodissa. Punainen talo, pihalla lammas laiduntamassa ja pienessä porstuassa Thelman kutomia lämpimiä villasukkia sekä muita villatuotteita.
Kun sade oli parin tunnin kuluttua ohi, harjoittelin taas ajamista laiturista; samaan aikaan kun peruuttaa, pitää vetää ankkuriliinasta ankkuria ylös. Juha huolehti mun normi hommat eli keulan ja köydet siellä, fenderit jne...
Aika ok, mutta sitten yhteyslautta Stella tuli kovaa vauhtia pieneen satamaamme. Olisin ehkä pärjännyt, kippari kuitenkin katsoi parhaaksi tulla itse ruoriin.
Täällä merellä näkee niin pitkälle ympärilleen. Nytkin paapuurissa näkyi ylitsemme pyyhkäissyt saderintama ja styyrpuurissa jo sininen taivas ja aurinko sekä ihanat, valkoiset poutapilvet!
Istuin keulapiikissä, ankannokalla ja annoin mielen levätä, kun täysin purjein lipuimme äänettömästi taas kohti aurinkoa.
Yxkären luonnonsatamasta löysimme seuraavan yöpymispaikkamme. Juulia valmisti päivällisen, jonka nautimme heti saadessamme köydet kiinni ja purjeen pussiin.
Illalla vaihdoimme vielä paikkaa saaren toiselle rannalle, joka oli suojassa tuulelta, näin olisi rauhallisempaa nukkua. Kokki innostui vielä paistamaan banaania ja omenaa pannulla, jonka söimme hunajan ja kookoskerman kera herkutellen!
Tänään taivas ja pilvet ovat olleet erityisen kauniita, sekä muodot että värit!
Huomisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti