maanantai 1. elokuuta 2016

Hylje - kun sitä vähiten odottaa

Aika rientää nopeasti - olemme jo kotiutuneet tältä purjehdusretkeltä, mutta haluan vielä kirjoittaa muistoja ja ajatuksia meri-elämästämme ja purjehduksesta kummityttömme Kaisan ja oman tyttösemme Juulian kanssa. Miehistömme muut vierailevat jäsenet vietiin nimittäin takaisin Kasnäsiin edellisenä sunnuntaina, josta heidän matkansa jatkui kotiin päin.
Kiitos Susanna, Kalevi ja Konsta - teidän kanssa on aina mukavaa reissata! Tällä ensimmäisellä yhteisellä purjehdusmatkallamme tuulet olivat varsin lempeät, mutta tämä oli turvallinen ja pehmeä aloitus ja tutustuminen merellä vietettävään elämään. Tervetuloa taas uudelleen!

No niin, tyttöjen kanssa matka jatkui Kasnäsin lähellä olevaan Högsåraan. Koska päivä oli jo ehtinyt iltaan, ensimmäinen satama oli täynnä, jatkoimme siis hetken matkaa vielä toiseen satamaan; Kejsarshamniin. Siellä oli hyvin tilaa ja viereemme kiinnittyikin yöksi myös ystävämme Juho miehistöineen, he tekivät matkaa Viroon. Tyttösemme saivatkin naapuriveneestä kätevät matkapyörät lainaksi ja kävivät niillä katsastamassa myös naapurisataman...


Aurinkoinen aamu odotteli meitä kun maanantaina kömmimme ylös kannelle. Reittisuunnitelma tehtiin ja aamupalan sekä Ticon lenkin jälkeen köydet irroitettiin, nostettiin purjeet ylös ja suunnattiin kohti ulappaa. Tuulet olivat edelleen hennot ja tuulen suunta sellainen että kovin pitkälle emme tuulen voimalla pääsisi.


Niinpä otimme kohteeksi noin tunnin matkan päässä olevan, aina yhtä viehättävän Helsingholmin. 
Matkanteko oli nautinnollista; sininen taivas, kimmeltävä meri, hyvä musiikki, kauniit purjeet.



Purjeiden lasku ja rantautuminen sujui ongelmitta. Helsingholmissa olen ottanut tavaksi syöksyä heti köysien kiinnityksen jälkeen pieneen muutaman neliön rantaputiikkiin lukemaan saunan varausvihkoa. Sauna on nimittäin todella varattu! Näin oli nytkin; ainoat vapaat vuorot olivat joko heti vartin päästä tai yöllä klo 23. Joten...nopea purjeiden pakkaus eli iso purje siististi pussiin, purjeen nostin eli falli-köysi kiinni, jotta ei yöllä hakkaa mastoon pitäen meteliä, ja sitten sauna- ja uintikamppeet kassiin ja menoksi saaren toiselle puolelle, ehdottomasti suosikkisaunaani kaikista saariston saunoista, joissa olen tähän asti käynyt! Miten osaisin sen tähän kuvailla; puulämmitteinen kiuas, tuli ja savun tuoksu, saunan pienestä ikkunasta näkyy meri, itse sauna on kauniiden puiden suojassa. Kun siis katsoo löylyn lämmöstä, ylälauteelta merelle - horisonttiin - tuntuu siltä että on jotenkin suojassa tai piilossa, turvassa. Rauhoittavaa. En tiedä onko tuossa jokin yhtymäkohta jonnekkin lapsuusmuistoon, tuttuun ja turvalliseen saunaan.
Tyttöjen kanssa oli niin hauskaa viettää iltaa; olimme piknikillä kallioilla ja pelasimme sirkusta korteilla! Illalla lähdimme vielä katsomaan auringonlaskua saaren länsipuolelle ja kuin sadussa yhtäkkiä edestämme vedestä nousi hylje hengittämään ilmaa! Kuinka onnistunut ilta!
 




 
Tiistaina suuntasimme kohti Rosalaa, josta tytöt vuokrasivat polkupyörät ja kävivät katsastamassa Viikinkikeskuksen - ainakin myymälän osalta. Veneen perästä käytiin uimassa, olimme tarkoituksella kiinnittyneet laituriin niin, että "terassi" eli sitlooda oli ilta-aurinkoa kohti. Ja vielä kortinpeluuta ja nukkumaan!
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kotiinlähtö koitti keskiviikkona. Nyt tuulet olivatkin ajoittain jo vähän reippaammat, jotta matkantekoon saatiin vauhdin hurmaa. Vierailijankaan päätä ei silti huimannut, vaan saimme mennä täysillä purjeilla eteenpäin!


 
Kiitos Kaisa! Nautimme siitä että olit kanssamme ja nähdään pian uudelleen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti