Tulimme juuri ihanasta Helsingholmin saunasta. Ilma on lämmin tuulesta huolimatta. Auringonlasku oli rantasaunan kallioilla taas upea.
Purjehdimme tänään viisi tuntia Nauvosta Helsingholmiin.
Nauvossa tein eilen illalla vaatehankintoja veneilyn hengessä ja tänään kävimme vielä aamusaunassa.
Purjehdus on välillä aika fyysistä ja tarkkaa keskittymistä vaativaa tekemistä. Ja yhteen päivään voi mahtua monenlaista, niin kuin juuri tänään. Tuulen voimakkuus ensinnäkin vaihteli 4 - 13 m/s. Myös suunta tietysti vaihtelee, sekä kurssin muutoksista johtuen että esim. saarten vaikutuksesta. Tulimme ohi Airiston, kaunista solaa, jossa kanjonimaiset kalliot nousivat pystysuorina merestä. Tällaisissa solissa tuuli pyörii ja on haastavaa saada varsinkin genoaa skuutattua niin, että se pysyy vedossa ja mallissaan. Helposti genu lepattaa puolelta toiselle tuulen suunnan vaihtuessa ja yritämme tuon purjeen puolta vaihtamalla sekä hienoisilla kurssin muutoksilla saada genoaa asettumaan aloilleen. Välillä onnistuen, välillä harjoitellen. Veneen vauhti voi myös edellisistä johtuen yllättäen hiipua 3-4 solmuun, noustakseen taas tuulen purjeisiin tarttuessa 5-6 solmuun. Isommilla selillä on hienoa, kun tuntee purjeiden saavan voimaa tuulesta, vene kallistuu, veden solina perässä voimistuu ja vauhti alkaa kiihtyä ja nousee yli 6 solmuun. Tänään oli jonkin aikaa vieraalla reitillä sellaista vauhdin hurmaa että hetkeksi kadotimme kurssin eli lähdimme väärää reittiä, kunnes Juha katsoi karttaa tarkemmin ja suunta taas löytyi.
Ajoin tänään kolmisen tuntia matkastamme, välillä tein lounasta keinuvalla kaasuliedellämme ja pidin "ruokataukoa". Ja edelleen olen peruuttamalla ja poijuhaan irroittamalla ajanut kaikki satamista lähdöt, tekee niin hyvää välillä vaihtaa rooleja!
Ennen Gullkronan selkää tänään reivasimme ison purjeen ykkösreiviin, tuulta oli aluksi 10 m/s, myöhemmin 11-13 m/s. Genoa oli osittain auki. Aavalta mereltä tulevat isot aallot nostivat Laureenan keulan ilmaan ja taas alas, vesi pärskyi hienosti! Tulee tunne että "kestäähän Laureenamme", kestää se!
Ajaessa joutuu myös lihaksisto töihin, kun pitää itseään vinossa veneessä pystyssä ja toiseksi kelin koventuessa vääntää ruoria voimallisemmin. Tai kun kiskoo köysistä tuulessa tempoilevaa purjetta, ensin omin voimin, sitten vinssin avulla, kireämmälle ja kohta taas vähän löysätään tai vaihdetaan puolta. Kiipeäminen penkin "selkänojalle", sitten alas ja taas toiselle puolelle ylös, on hyvä jalkalihastreeni.
Loppumatkasta keli koveni, Juha tuli ruoriin ja minä olin tuulen suojassa ja valmiina löysäämään ison skuuttia, jos vene tuntuisi brouchaavan. Rajoilla oltiin, mutten löysännyt. Kallistumisen sietämistä on tullut itselleni paljon lisää! Genoaa kiristettiin jotta vene nousisi vastatuuleen, pentterin ikkuna oli raollaan ja vesi tuli keittiöön. Juulia oli jo huomannut tilanteen ja sulkenut ikkunan sekä kuivaili työtasoa. Lähdimme kääntämään kurssia kohti saarta, mutta miksi se näytti niin oudolta? Taas tarkistus kartasta ja Helsingholmin saari olikin vasta seuraava, tämä oli Sandö. Tässä tilanteessa kippari teki päätöksen että moottori otetaan käyttöön ja niinpä huristelimme kovassa aallokossa viimeisen etapin sataman suojiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti