tiistai 4. heinäkuuta 2017

Kotisatamaan kahdeksan solmun vauhdeilla

Tämä teksti oli jäänyt viime kesältä julkaisematta, joten aloitetaanpa siitä: purjehdusloman 2016 päätös;
Tiistai-päivä (viikko sitten) vietettiin kokonaan Helsingholmin saarella. Tuuli oli voimakas; suojan puolella satamassa veneen tuulimittari näytti 10-11 m/s ja merellä puhalsi varmasti ainakin 15 m/s.
Kävelimme saaren vastakkaiselle rannalle katsomaan aaltoja, jotka löivät  valkoisina rantakallioon.




Yksi purjevene lähestyi rantaa pelkän osittaisen keulapurjeen avulla aalloissa keikkuen.





Oli hyvää aikaa olla tekemättä mitään erityistä, saunoa ja nauttia Andersin savukalasta. Kun teinimme alkoi saada kavereilta viestejä "kiva nähdä taas torstaina...", havahtui hän todellisuuteen koulun alkamisen suhteen. Olimme nimittäin eläneet siinä uskossa että koulut alkaisivat vasta maanantaina 15.8., mutta asia tarkistettiin ja tosiaan - koulussa pitäisikin olla jo kahden yön päästä torstaina aamulla klo 9. No, onnneksi olimme kuitenkin jo tutuissa maisemissa ja ehtisimme kyllä kotiin seuraavan päivän aikana. =)

Illalla oli vielä uudestaan pakko mennä katsomaan, miltä meri näytti tuulen puolella. Saimme ihania valokuvia kuohuvista tyrskyistä alkuyön hämyssä!



Aamulla tuuli oli vaimentunut mukavaksi purjehdusta ajatellen. Lähdimme matkaan kohti kotisatamaa ja tämä etappi tultiinkin vauhdilla! Tuuli vaihteli 7-14 metrisekunnin välillä ja vauhti nousi maksimissaan jopa 8,8 solmuun! Iso oli ykkösreivissä ja genoan kokoa vaihdeltiin tilanteen mukaan. Alitimme mm. Lövön 19 metriä korkean sillan, mastomme yltää 16 metrin korkeuteen, mutta siltaa lähestyttäessä näyttää aina siltä, ettemme tule ehjänä mahtumaan sillan ali. Kyseessä täytyy olla jokin optinen harha, niin aidosti näyttää masto aina osuvan siltaan. 

Neljässä tunnissa olimme perillä eikä kipparimme olisi malttanut ollenkaan laskea purjeita alas, vasta aivan sataman läheisyydessä vedimme genoan taas rullalle ja käänsimme vastatuuleen pudottaaksemme ison purjeen.
Yritin ensin treenata laituriin peruuttamista, mutta tällä reippaalla tuulella se oli melkoisen haastavaa, joten kokeneempana (tässä asiassa) Juha tuli ruoriin ja peruutteli Laureenan omalle paikallensa. Minä otin poijuhaalla kiinni poijun ja pitelin köydestä sopivasti jarrutellen ja myödäten niin, että veneen perä pysyy sopivalla etäisyydellä laiturista. Silloin Juha hyppää maihin kiinnittelemään köysiä kiinni metallirenkaisiin.

Sen jälkeen nopea tiskaus, tavaroiden pakkaaminen, kevyt siivous, jääkaapin ja muonien tyhjennys ym. toimet ja matkatavaroiden roudaaminen autoon. Pientä haikeutta oli ilmassa, koska lomani loppuisi tähän viikkoon, joten tällaiset pitkät purjehduslomat saaristossa olisivat taas tältä kesältä ohi. 
Vesille kuitenkin vielä pääsisimme, onhan kesää vielä vähän jäljellä!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti