Vastatuuleen!

Aurinko herätteli meidät uuteen aamuun. Kippari oli hetimiten aamupalan jälkeen valmis starttiin, tuulta oli luvattu luoteesta noin 10 m/sekunnissa ja mielessä oli pari eri reittivalintaa. Kunhan päästäisiin selälle asti, nähtäisiin todellinen tuulen suunta kurssiimme nähden. Pian ankkurin noston jälkeen tuli kuitenkin uusi käänne, kun veneen vessa lakkasi toimimasta. Minä astuin ruorin taakse ja Juha remppahommiin! Ajelin hiljalleen länttä kohti, liikennettä oli paljon. Onneksi kokenut kipparimme hallitsee myös erilaiset korjaustyöt ja vettä saatiin taas tulemaan wc:n puolellekin!


Merikotka liiteli sinisen taivaan alla meidän arvioidessa parasta mahdollista suuntaa tuuleen nähden. Tuuli puhalsi lännestä, emmekä halunneet lähteä kryssimään suoraan vastaiseen, joten nostimme purjeet ja käänsimme veneen keulan "ylöspäin".

Tuulen suunta vaihteli ja jouduimme sittenkin nousemaan tuulta päin. Ihmeellistä miten vene voi kulkea lähes täysin vastatuuleen pelkillä purjeilla! Laureenan keula halkoi aaltoja nousten ylös ja taas lyöden alas. Kippari sai ainakin yhden kunnon vesisuihkun päällensä! Vesi lainehti kannella ja pisaroiden pärskyessä ilmaan ne värjäytyivät aina hetkeksi sateenkaaren väreihin!

Navakkaan vastatuuleen nouseminen oli jännittävää ja samalla hienoa; tuuli ujelsi mastossa, veden pärskeiden ja aaltojen äänet saattoi kuulla koska moottorin ääni ei ollut häiritsemässä, jostakin kuului pientä natinaa ja sisältä toisinaan kilkatusta. Uuden ison aallon lähestymisen näkee ja voi odottaa: nyt noustaan ja lasketaan. Eivätkä aallot tietenkään olleet suuren suuria, mutta meidän mittakaavassa riittäviä! Saaret tuovat etenemiseen omaa vaihteluaan; saaren takana vauhti hiljenee, Laureena oikenee ja vesi liplattaa. Selän avautuessa kuulee kuinka tuuli tarttuu purjeisiin, paattimme kallistuu ja vauhti kiihtyy. Liplatus muuttuu solinaksi ja tyrskyiksi!


Tico pärjäilee mukana hienosti, katselee purjeita niiden paukkuessa kuin arvellen, pysyvätkö varmasti hallinnassa vai uhkaavatko kenties lauman turvallisuutta. Katsoessaan tilanteen olevan muiden laumanjäsenten hallinnassa, laskeutuu lepäämään.
Määränpään lähestyessä laskemme purjeet; jostain syystä iso purje laskeutuu alas hyvin hitaasti ja niinpä saan tehtäväksi kiirehtiä kannelle, tuulen puhaltaessa kurkoitella kohti isoa purjetta ja kiskoa sitä alas. Toisella kädellä varmistan etten vain putoa aaltoihin.
Satamapaikka on jälleen hyvin suojaisa poukama, veden- ja tuulenkestävät vaatteet sekä fleecet voi vaihtaa shortseihin.

Pentterissä valmistuu lounas ja saaresta ostamme tuoretta sämpylää.

Iltaamme tässä tutussa ja kotoisassa saaripaikassa kuuluvat vielä lenkkeily, lueskelu ja letut.