Olemme rantautuneet viehättävään pieneen satamaan, jonka ympäristössä on perinteisiä punaisia venevajoja, loppis, sauna, pari ruokapaikkaa, kauppa sekä kauniita, idyllisiä vanhoja puutaloja, joiden aidatut puutarhat laskevat suoraan merelle päin.
Matkanteossa on ollut monenlaisia käänteitä sääolojen suhteen ja tässä harrastuksessa juuri sää vaikuttaa merkittävästi siihen, minkälaista reissaaminen on. Kun lähdimme torstaina matkaan, ajattelimme siitä tulevan suht leppoisa; matkan päällä voisi varmasti valmistaa lounaan ja ottaa vähän rennommin. Alku olikin mukavaa, tuuli rauhallinen ja meno vaivatonta, mutta päästessämme aavalle ulapalle tuuli yltyi, vaihtoi hieman suuntaa ja niin olimme jälleen vastatuulessa vielä eilistä kovemmissa tyrskyissä ja aalloissa. Juha ohjasi, minä hoidin skuuttaamisen ja Juulia oli kanssamme hengessä mukana! Jossakin kohtaa peräsin ei tuntunut ottavan ollenkaan kiinni ja jouduimme moottorivoimin varmistamaan että päsemme varmasti ohittamaan lähellä olevan saaren ja karit. Keula hakkasi aaltoihin ja minä löysäsin skuuttia aina kipparin käskiessä, jotta vene ei kallistu liikaa ja peräsin hellittäisi pitämästä. Yksi ylimääräinen pyörähdys tehtiin, muutoin kaikki meni kyllä hyvin. Ajallisesti matka kesti noin neljä tuntia. Lounas jäi tekemättä, vähän välipalaa napsittiin tiukempien kohtien väleissä. Teinimme ei vähästä säpsähdä ja oli rohkeasti ja pelkäämättä tuomassa meille hedelmiä ja juotavaa hyvinkin kallellaan olevasta keittiöstä. Aurinko paistoi koko matkamme ajan. Lopulta olimme lähestymässä määränpäätämme; kansallispuistoalueen luonnonsaarta, jossa emme ole aiemmin käyneet. MInä tartuin ruoriin Juhan laskiessa purjeet. Kun tuulimittari näytti 12 m/s ja aallot löivät kannelle, tunsin haasteen mukanaan tuomaa onnistumista pitäessäni venhomme vastatuulessa läpi tyrskyjen, kipparin työskentelyn helpottumiseksi ison purjeen kimpussa.
Saavuimme suojaisaan puokamaan, paikalla oli muutamia veneitä ja taas kuten aiemminkin, joku veneilijöistä tuli meitä ystävällisesti vastaanottamaan ja opastamaan tarkasti, mihin kohtaan keula kannattaa ajaa, jotta osumat rantakiviin vältetään.
Olipa yöpymissaaremme kaunis! Kiersimme saarella olevan järven ympäri kulkevan luontopolun.
Aamun koittaessa suuntasimme luonnonsaaresta yhä vain länteen; nyt olivat tuuletkin oikeasti hieman rauhoittuneet! Oli vuoro hengähtää ja kuunnella hiljaista aaltojen liplatusta veneen kylkeä vasten. Matkan taittuessa lueskelimme ja ruokailimme lämpimässä auringonpaisteessa.
Muutaman tunnin purjehduksen päätteeksi kiinnityimme vierasvenelaituriin, satamaan, joka tarjosi merenkävijöille vettä tankkiin, polttoainetta, ruokaa, juomaa ja saunan lämpimät löylyt.
Myös tänään purjehduskeli oli mitä mukavin; aurinkoa, tuulta sopivasti ja kauniit saaristomaisemat! Ja lisäksi yllättäen noussut sumu, joka ympäröi meidät hetkeksi ja sitten haihtui jälleen pois. Vastaan tuleva yhteyslautta soitteli lähestyessään sumutorvea; tunnelma oli aika jännä kun lipuimme hissukseen purjeilla, kauas ei nähnyt ja saaret sekä merimerkit olivat osittain sumun peitossa.
Väylä kulki kahta kapeaa "ränniä" pitkin, jolloin voi ihastella saaristolaismaisemaa aidoimmillaan.
Tällä hetkellä, veneen perään kootun teltan suojissa, auringonlaskua ihastellen; hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti